Pyhä Elena!

28-31.10.2007 Maanantai-Keskiviikko


Saavuin Santa Elenaan maanantain neljä tuntia nopeammin, kuin oletin.

Santa Elena on pieni noin 17. 000 asukkaan kaupunki. Kadut on rauhallisia ja turvallisia, yölläkin. Tämä kaupunki toimii monien matkailuyrittäjien tukikohtana reissuille läheisille luontokohteille. Itsekin ajattelin osallistua jossain vaiheessa Roiraimalle. Jos kiinostaa, niin pistä googleen hakukentään vaikka Roraima ja lonely planet, niin löydät siitä tietoa.

Projektini alkoi huonosti. Kun saavuin kaupunkiin, yritin monta kertaa soitaa saamiini numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Lopulta erään Trevorin avustuksella törmäsin porjektini koordinaattoriin Santa Elenan kaduilla.

Omar on sympaattinen n. 60 vuotias mies, joka ei puhu Englantia. Hänen kanssaa kuljin keskustasta talollemme. Matkalla keskustelimme kielimuurin yli sen minkä pystyimme.

On turhauttavaa, kun ei osaa vielä espanjaa tarpeeksi. Ja huomaan, miten tämä turhauttaa myös Omaria. Monet vapaaehtoiset eivät nimittäin osaa tänne tullessaan espanjaa.

Santa Elena on muutenkin ollut hieman pettymys, ei suuri, mutta kuitenkin. Ehkä ennemmin onnistumisen puute, kuin varsinainen epäonnistuminen. Talollamme asutaa tällä hetkellä minun lisäkseni vain Kanadalainen pariskunta. He ovat ihan mukavia, mutta pitäytyvät omissa oloissaan. Aika yksinäistä, mutta toisaalta tämä on hyvä retriitti.

Keho on ollut todella väsynyt ja heikko, mutta parempaan päin. Löysin pienen terveyskaupan, josta voin ostaa mm. täyhyvä leipää ja pastaa, siemeniä, soijarouhetta ja suitsukkeita. Aoitin myös tekemään voimaharjoitteita, kun en oikein pysty parkouriakaan täällä tekemään. Siksi myös heikko olo.

Projekti on tuota... Aika olematon. Siis mitään yhtenäistä projektia ei ole on vain monia pieniä mahdollisuuksia auttaa lähialueen alkuperäisasukkaita. Järjestö vain majoittaa vapaaehtoiset ja pitää yhteyksiä alkuperäisasukasyhteisöihin.

No mutta alku aina hankalaa. Tänään päätin opiskella espanjaa, lukea sähköpostit ja ostaa tarvittavia pikkujuttuja.

Olen miettinyt, myös uuden kameran ostamista. Pitääpä hieman tehdä hinta tarkkailua. Ehkä saatte taas maistaa kuvia.

Viikonloppuna läheisessä hippikylässä on työjuhlat jonka jälkeen alkaa intensiivinen metsittämisviikko.

Eipä muuta kerrottavaa.

Takaiskuja ja saavutuksia.

Lauantai 27.10.2007

Pääsin eroon eräästä murheesta tänään. Sain roktuksen ja nyt se asia on kunnossa. Ostin myös lipun bussiin joka menee St. Elenaan, projektini luokse. Huomenna lähden pois tästä kaupungista.

Mutta...
Kamera hajosi ilman mitään selvää syytä. Ostin piuhan, millä saan kuvat koneelle ja yhdistin kameran ja koneen. Mutta kuvien sijaan kone vei kameralta sielun. Se ei enää käynnisty.

Yritän viedä kameran huoltoon, mutta se on vain viimeinen toivo. Rokotuksen saaminen oli ison työn takana, niin luulen, että kameran korjaaminen ei ole yhtään helpompaa.

Eli tämä tarkoittaa, että blogini ei saa uusia kuvia enää hetkeen. Ajattelin, että otan muistikortin ja lainaan muiden kameroita ja otan kortilleni kuvia.

Jaahas. Että silleen.

En jaksa kirjottaa enempää tänään.

Ahora estoy en Venezuela!

25.10.2007 Torstai

Hyvää keskiyötä ystävät rakkaat.

Saavuin noin 5 tuntia sitten Venezuelaan. Kaselen sivusilmällä Baseballia ja istuskelen Gabrielin koneella ja kirjoitan tätä. Väsyttää, vaikka kello on vasta yhdeksän.

Lenot Madridista meni mukavasti. Air Europalla on hieno ja uusi kalusto esim. jokaisella matkustajalla on käytössään oma pieni ruutu, josta he voivat valita, musiikkia, elokuvia, dokumenttejä ja kai myös pelejä sillä kaukosäädin toimi myös peliohjaimena. Koneessa oli vain yksi rikkinäinen ruutu, mikä oli minun edessä. Ihan hyvä, en katsonut turhaan elokuvia ja luin espanjaa.

Gabriel tuli minua lenotkentälle vastaan ja tulimme bussilla hänen asunnolleen. Hän asuaa äitinsa kanssa Caracasin keskustassa. Söimme äsken todella hyvää kasvispizzaa, jonka Melicia (G:n Äiti) kokkaili.

Gabrielin tapasin netissä http://www.hospitalityclub.org/ kautta.

Ilma on kostea ja lämpo arviolta vajaa 30 C.

En nytkään aio kirjoitaa pitkään, koska huomasin, että ostin väärän piuhan kameraan, eli en saa vieläkään kuvia blogiin. No huomenna eli mañana, mañana.

Niin ja taitaa olla, että oli hyvä, että en saanut piikkiä Euroopassa, sillä täällä niitä saa ilmaiseksi.

Kiitos, että kommentoitte.

Minä olen Espanjassa...

24.10.2007 Keskiviikko

Olen Madridissa kivassa Cat's Hostel nimisessä majoitus fasilitetissä.

Täällä on ilmanen netti, mutta ei mahdollisuutta lisätä kuvia.

Joten tyydyn vain kertomaan, että nyt harmittaa...

lintu kakkas mun päälle ja mä en ole vieläkään saanut toista Hebatiitti a+b rokotusta. Oli täälläkin kaikki paikat täynnä.

Yritän saada sen sitten Caracasissa, missä onneksi minulla on jo kontakti erääseen paikalliseen tyypiin, joka lupasi auttaa. Toivottavasti pääsen tästä harmituksesta eroon.

Palaillaan.

Kirjoittakaa jooko jotain palautetta. En mä jaksa kirjottaa, jos kukaan ei lue...

Päivä kaupungila.

20.10.07 Lauantai

Kantakaupungilla Nooran kanssa.

Lauantaina lähdimme puolenpäivän aikaan kiertelemään Notredamen lähistöjä. Suunnitelmassa oli ostaa pari puuttuva asiaa ja katsella kaupunkia. Ensin löysimme tiemme torille, jossa oli kaikenlaista ihanaa myytävänä. Makronit, eli eräänlaiset suklaaleivokset, joita täällä myydään moneessa paikkaa on minun ykköslepparisuosikkeja. Ostimme yhdet sellaiset ja jatkoimme matkaa.

Edellisenä yönä olimme kävelleet Patheonin lähettyvillä ja löytäneet mitä ihanimman Nepalilaisen hippikaupan. Tänään kävimme siellä ja se täytti kaikki toiveet. Sutsukeen tuoksu ja loistavalla äänen toistolla luotu resonoivien kellojen kilje, korkea kattoa, massiiviset ornamentit. Tunnelma oli jumalainen, Noora löysi itselleen aivan ihastuttvat housut ja minä melkein löysin itselleni täydellisen takin, mutta koot puuttuivat. Jos olet hippi tai edes vähän suuntaa kulkusi Nepalaya, 155 Rue du Saint Jacques, Paris, lähellä Patheonia. Varo sekoittamasti sitä toiseen Nepalilaiseen kaupaan joka vaaniin lähttyvillä. Sielläkin kävimme ja totesimme porvarilliseksi.

Koko puuttui.

Nepalaya, 155 Rue du Saint Jacques

Notredamesta joen toisella puolella löytyi Dödeskallen joskus minulle mainostama shakespeare & co book store. http://www.shakespeareco.org/. Paikka oli todella ihstuttava, todella englantilainen paikka keskellä Parisia. Käymisenarvoinen paikka. Ainuttakaan kirjaa ei tänään tarttunut mukaan, mutta tule käymää siellä varmati uudestaankin. Kunhan vain tulen joskus vielä Pariisiin.

Pariisilaista ammattitaitoa.

Bookstoren jälkeen menimme samaan libanonilaiseen falafelpaikkaan syömään. Tälläkin kertaa saimme alennusta, kun Noora on niin nätti. Hyvää asiakaspalvelua. Tämän paikan tarkkaa sijaintia en osaa sano. Välipalan jälkeen piti vielä käydä aika hirvittävässä Fnac:in kaupassa ostamassa pari puuttuvaa asiaa. Kauppakeskuksen edessä oli hauska ilmestys. Teknoa soittava pappa.

Pariisilainen teknopappa.

Loppupäivä menikin mukavasti kotona hengaten.

Vihdoinkin Eiffeltorni!

19-20.10.07 Perjantai

Olen nähnyt tämän rakennuksen jossain aikaisemminkin.



Tornin kokoluokka.

Tänäänkin kuulemma olisi lakko, joten päätin kävellä Eiffeltornille, eihän sinne pitkä matka ole. Ja eihän se nyt niin pitkä ollutkaan. Eiffeltorni on kyllä tursiten mekka. Siellä niitä oli kuin sukkia purkissa missä lukee sukkia.

Näin Nooran ja menimme yhdessä Louvreen, minne pääse 26 tai alle vuotiaat ilmaiseksi perjantai-iltana. Piirsin yhden patsaan.

Rankalainen taide hippi työssään.

Kiven murikka, joka muistuttaa ihmistä.

Auringon laskettua Louvren keikan jälkeen kiertelimme ydinkeskustassa ja mietimme mitä tehdä. Pysähdyimme ihastuttavassa Libanonilaisessa falafel-paikassa, josta otimme alkupalaksi falafelit. Erittäin mukava myyjä, joka antoi alennustakin Nooralle. Herra Prinssin kadulla oli Sushiravintoloita vierivieressä ja etsimme niistä parasta. Eräs herra tuli meidän avuksi pohtiessamme kasvismenua ja houkuttelit meidät sisään kodikkaaseen ravintolaansa. Sushi oli erinomaista ja tunnelma oli parasta missä olen ollut. Tee loistavaa ja ruokakin riittävää. Hintataso kiva ja olo hyvä jälkikäteen. Onnistunut ilta.

Neiti Nieminen tikut kädessään.

Syömisen jäkeen tulimme kotiin ja nukahdimme huomaamattamme.

Tänään uskallauduin ulos.

18.10.07 Torstai

Syksy saapuu hitaasti myös Pariisiin.

Ranskalainen puisto on kurin ja järjestyksen tyyssia.

Pariisissa on jokkoliikenne lakko. Tarkoituksenani oli päästä jälleen kerrran Eiffeltornille, mutta kuinkas kävikään. Matkavarrella oli Luxenburgin puisto, joka oli täynnä kaikenlaista mielenkiinotoista. Käytin varmaan yhteensä 2 tuntia patsaiden piirtelyyn.

Tällaisia tein:


Kiertelin puistoa ympäri ja löysin ihka aidon Pariisilaisen bentanque kentän, missä onnelliset pariisilaiset heittelivät rautapalloja. Hymyilytti, kun näki jotain niin kliseisen ranskalaista.

Kuvan herra tekee juuri kolmen pisteen maalin.

Puisto retken jälkeen saavuin takaisin Nooran luo josta lähdimme saman tein syömään kaupungille. Kumpikin oli ärtynyt ja pahatuulinen, vaihdelle kumpi oli ärtyneempi. Mistää ei tuntunut löytyvät kasvisruokaa ja hintatasokin oli ärsyttävä. Lopulta mentiin syömään italialaiseen ravintolaan pizzaa, 9 €. Olisin osannut tehdä itse parempaa. Jos haluat syödä hyvin älä tule Pariisiin.

Katutaidetta lähimain.


.

Loppupäivä meni rattoisasti

16.10.07 Tiistai

Kulumia jaloissani

Tänään en sitten lopulta nähnyt Eiffeliä, kuin ohimennen metron ikkunasta ja kaiken lisäksi saavuin joku puolisentuntia myöhässä Nooran kanssa sovittuun paikkaa, mistä sain hyytiä. Paha energia ei tuntunut poistuvan mihinkään, niin lähdimme juoksemaan läheisen yliopiston capukselle. Päätin juosta ilman kenkiä, mikä oli mahtavaa. Jalkani eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Sain vesikelloja.

Hyvä ateria, parempi energia

Kun tulimme juoksemasta teimme yhdessä ruokaa minä, Noora, Pipin ja Ida. Nyt kirjoitan vain blogiani ja höpö höpö...

Hyvää yötä ystävät.

Orientoitumista Nooran luona Pariisissa

Maanantai - tiistai 15-16.10 .07

Osoiteeni on 34 rue de l'Espérence, Paris.

Nooran portaat

Tuli tänne Sunnuntaina alkuyöstä. Maanantain vietin puoliksi koneen ääressä tein blogia ja muuta. Mutta iso syy oli, että ei tehnyt mieli mennä ulos. Hektinen kaupunki. Paljon liikennettä ja hälinää. Ihmiset puhuu vierasta kieltä, josta en enää muista juuri mitään. Yksi jännä yksityiskohta on, että en näe kaupungilla ihmisiä joiden kanssa haluaisin jutella. Jos kuljen Helsingissä, niin näen vähän väliä ihmisen jolle voisi sano "hei kukas olet?" mutta täällä ei. Ei ainakaan vielä.

Toisaalta tämä paikka on loistava tilaisuus orientoitua siihen, että ei enää ole Suomessa. Ja onhan tämä aika mahtavaakin.

Elämä on aika pitkälle samallaista täällä, kuin Suomessa. Kävimme Nooran kanssa kaupungilla luomuruokakaupassa ja teimme ruokaa, mistäs muusta kuin paprikasta ja munakoisosta.

Noora la parisienne

Paprikaa ja munakoisoa

Tänään aikomukseni olisi mennä hieman turisteilemaan. Haluaisin nähdä eifeltornin uudestaan. Se on minusta hieno turistikohde, se on niin suuri.

Muuta ihmeellistä en tällä kertaa tässä kerro. Kuullaan myöhemmin.

Matka alkaa hyvästeillä

Viikonloppu 12-14.10.07

Kun lähdin Turusta, sanoin monella ystävälle hyvästit, vaikka se yleensä tarkoittaa, että kyseistä ihmistä ei enää näe. Ehkä tämä johtuu ajatuksesta, että matkalla ihminen muuttuu. En enää näe ystäviäni itsenäni.

Vietin viimeiset hetkeni Turussa Hillan seurassa, mikä oli mielestäni hyvä asia. Kiitos Hilla.

Muisto Astan luota Kumpulasta.

Viimeinen rauhallinen hetki Suomessa oli rakkaan Astan luona Helsingissä. Teimme kolmestaan (minä, Asta ja Riikka) ruokaa ja söimme. Asta saattoi minut bussiin ja kiisin kohti lentokenttää. Minua jännitti ja hieman pelottikin.

Emmi ja Suvi lentokoneessa.

Lentokentällä asiat rullasivat miellyttävän helposti eteenpäin. Heti lähtöselvityksessä spottasin loksipäisen naikkosen ja menin hänelle puhumaan. Koneen portilla löysin toisenkin hipin ja näin minulla olikin jo matkaseuraa lennolle. Siinä sitten juteltiin ja sivulauseissa mainittiin edellisiä reissuja ja kokemuksia. Matkaseurani oli Lukiolainen Emmi ja kokenut travelleri Suvi.

Emmi junassa Pariisiin.

Lentokentältä pääsin Emmin ja hänen poikaystävänsä avustuksella Pariisiin. Kiitos heille siitä

Noora tuli minua metroasemalle vastaan ja olin niin iloinen, että pyysin häntä naimisiin. Ei suostunut.

Lisää Nooran seikkailuista löydät hänen blogistaan menopaluu.blogspot.com.

Kävelimme Nooran luokse, missa tapasin Iiriksen, Idan ja Pipin. Menin nukkumaan. Ensimmäinen päivä poissa Suomesta oli ohi.