Riippumatto eli amaca!

29.11.2007 Torstai

Kuvaa otettaessa kuvaaja oli hyttysuojen sisällä.

Riippumatto eli amaca on ehkä kiinostavin juttu, mihin olen matkallani tutustunut. Niissä on todella hyvä nukkua, kunhan ymmärtää hankkia tarpeeksi ison ja osaa nukkua hieman sivuttain mattoon nähden. Olen alkanut nukkua riippumatossa säännöllisesti.

Ostin jopa oman valtavan ison riippumaton ja hyttysuojan itselleni. Köysineen maksoi koko kuninkaallinen kokonaisuus vain neljäkymmentä euroa.

Olen niin vakuuttunut riippumattojen ihanuudesta, että aion mennä huomenna brazilian rajalle ja ostaa kaksi lisää. Sillä on enemmän valikoimaa. Aion ostaa kaksi retkiriippumattoa ja niihin suojat. Sitten en kesällä muuta, kuin retkeile ja nuku metsässä. Olen kehitellyt jo miten suojaan maton sateelta.

Aki! Miten olisi taalintehdas uudestaan ensikesänä, mutta hieman eri meiningillä?

Löytäisitkö tämän Suomesta neljälläkymmenellä eurolla?

.

Roraima opettaa...

22-27.11.2007 Torstai - Tiistai

Cuquenan Pöytävuori Roraiman vieressä.

Olin viikon vaeltamassa. Nousimme vuorelle nimeltä Roraima, joka on ikivanha pöytä vuori eli tempui. Nousu kesti kolme päivää vaikka sen olisi voinut tehdä yhdessä päivässä, tosin nousematta sängystä seuraavana päivänä.

Patric de los Estados Unidos.

Tauko kauniin puoron ääressä.

Ryhmämme oli kansainvälinen. Kiko, oppaamme oli Venezuelalaisnen, kuten neljä muutakin ryhmä läistä. Heidän lisäksi meitä oli minä Suomesta, Patric Usa ja Becky Isosta Britanniasta. Ja unohtamatta kantajia, Rohelio, Alexander ja Caifer. Ryhmä henki oli hyvä, vaikka ihmiset olivat todella toisenlaisista kultuureista.

¿Cuerenta kilos? ¡Es nada! Alexander, Rohelio, Caifer.

Tykkäsin vaeltamisesta ja teltailusta. Huippu oli kuitenkin hieman antikliimaksi, sillä kun saavuin ensimmäisenä huipulle (2,5 tuntia ennen muuta ryhmää) alkoi sataa ja näin juuri ja juuri eteeni. Mutta sitten sade lakkasi, aurinko kuivasi vaatteeni ja Patric saapui puolituntia jälkeeni. Istuimme odottelemassa muun ryhmän hidasta saapumista ja nautimme auringosta. Paikassa oli jotain Suomalaista, puhdasta luontoa, kosteaa, kylmää ja paljon kalliota. Tykkäsin kyllä.

Lentävä kilpikonna. Vuoren hengen koti, kuulemma.

Joku tunki jalkani kameraan!

Vaikka huipulla oli joka päivä sadetta, lähes kaikki kasvit varastoivat vettä.

Huippu on kuin toinen maailma, kylmepi, ohuempi ilman ala ja kauniit maisemat. Vietimme huipulla kaksi päivää ja laskeuduimme alas kahdessa päivässä.

Laskeutuminen oli huomattavasti raskaampaa, kuin nouseminen jaloille. Tuntui kevyemmältä ja oli nopeampaa, mutta aamulla tuntui, kuin joulutontut olisi käynyt mätkimässä reisiä rautaputkilla.

Kun tulimme takaisin Roraimalta kahdella autolla Santa Elenaan, heitimme Patricin kanssa rinkkamme toiseen autoon ja itsemme istutimme toiseen. No mikäs siinä, oli mukava istua kaksi tuntia armeijan passintarkastuspisteellä odottelemassa, kuin passejamme haetaan Santa Elenasta. Mukavia tyyppejä nuo sotilaat.

Nukuin hyvin seuraavana yönä, mutta unohdin lukita oven, kun ne saakelin tontut niine rautaputkineen...

Kameran menin ja ostin.

20.11.2007 Tiistai

Hyvät lukijat...

Olen nyt kirjoittanut tätä blogia noin kuukauden ja haluan lämpimästi kiittää teitä lukijoita innostanne ja kommenteistanne. Olen ispiroitunut kirjoittamaan lisää sontaa teille myös tulevaisuudessa. Kuvian lisäämismahdollisuuskin ilmestyi jälleen kerran, joten myös vähempi älyiset teistä pysyvät jälleen mukana.

---

Ostin kameran ja se maksoi vain 650 000 Bolivaaria. Eli noin 130 euroa. Ei hintansa värtti, mutta paras joka täältä pystyin lötämään.

Huomenna lähden viikoksi metsään seikkailemaan kuuluisalle Roraiman vuorella. Pistäkäähän googlen kuvahakuun jos kiinostaa.

Eli tässä tulee varoitus.

En tule kirjoittamaan blogiini noin viikkoon, enkä myöskään ole muutenkaan tavoitettavissa kyseisenä aikana. Olen keskellä metsää.

Voikaa hyvin.

Boa Vista yllätti ovelasti ja positiivisesti!

18.11.2007 Sunnuntai

Lauantaina lähdin kolmen pohjoisamerikkalaisen nuorenmiehen kanssa matkalle Braziliaan. Minulle ei ollut lainkaan selvää, miten ja mistä minä palaan tuolta reissulta, mutta takaisin olen taas. St. Elena odotti minua soitkuisin kaduin, sillä täällä oli juhlat suuret viimeyönä, jotka missasin, kun olin Braziliassa.

Otimme taksin rajalle ja suoritimme rajamuodollisuudet. Brazilian puolella rennon oloinen virkamies tarkasti laukkumme ja olin ymmälläni. Tunne jonka sain ensimmäisestä Brazilialaisesta virkamiehestä oli todella erilainen, kuin Venezuelaan tullessani sain ensimmäisestä Venezuelalaisesta virkaamiehestä. Brazilialainen oli todella ystävällinen ja rauhallinen, toisin kuin Venezuelalaiset vastaavat, jotka tuntuvat usein halveksivilta ja agressivisilta.

Rajalta otimme toisen taksin ja huristimme kohti Boa Vistaa. Boa Vista on noin Turun kokoinen kaupunki. Kadut olivat siistejä ja ilmapiiri oli rauhallinen. En ollut uskoa, mutta ilmapiiri oli todella toisenlainen kuin Santa Elenassa. Ihmiset olivat iloisempia, vähemmissä vaatteissa, paremmassa fyysisessä kunnossa ja muutenkin varakkaamman oloisia.

Kaupungin keskusassa oli iso puisto täynnä ilmaisia urheilukenttiä, tramboliineja, tenniskenttiä, skeittiparkkeja, bmx pyörä rata ja vaikka mitä muuta. Ihmiset olivat perheineen liikkeellä.

Olo oli turvallisempi, kuin Turussa Lauantai iltana.

Söimme ja joimme kaduturavintolassa ja nautimme ilmapiiristä. Ulkona liikkui yksin paljon nuorta väkeä ja monilla oli kalliita polkupyöriä ja skoottereita. Tunnelma oli kuin jostain keskikokoisesta Eurooppalaisesta kaupungista. Miten tämä on mahdollista?

Emme kuitenkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan meneet katsomaan livemusiikkia, vaan palasimme takaisin hotellille ja hengasimme siellä. Katoessani telkkaria heräsi mieleeni monta kysymystä ja paljon ihmetystä.

Miksi television puheohjelmissa ihmisillä on vaaleampi iho, kuin minulla?
Missä on Brazilian köyhät? Eivät ainakaan Boa Vistassa.
Millainen on Boa Vistan tai tai Roraiman osavaltion politiikka? Onnistunutta?
Miksi kadulla oli paljon enemmän väriä ihmisten iholla, kuin televisiossa? Hallitseva valkoinen eliitti?
Onko Braziliassa millainen sosiaaliturva?
Miksi telvisiossa mainostettiin euroopanmatkoja?
Onko paikallisilla varaa matkustaa eurooppaan?

Hotellikin missä olimme oli todella laadukas, hintaa nähden. Hintaa sillä oli noin 8 euroa. Aamiainen oli todella hyvä.

Tänään palasin takaisin Venezuelaan, mutta olen aika varma, että menen Braziliaan uudestaan. Olen myös pyöritellyt mielessäni ajatusta, että joskus osaisin Portugalia, brazilialaisittain.

Teidä häntä...

Iloa ystävät.

Rahatta kaukana!

16.11.2007 Perjantai

Tänään heräsin todella myöhään. Normaalisti olen herännyt joskus 6.00-7.00 aikaan, mutta tänään nukuin lähemmäs 11.00. Täten missasin perjantaiset markkina keskustassa. Tosin ei minulla paljon rahaakaan ole, joten hyvä vain.

Huomenna lähden Boa Vistaan nostamaan rahaa. En kyllä ole lainkaan varma, että miten se pitäisi tapahtua. Täytynee nostaa rahaa ensin täällä, jotta minulle on varmasti rahaa tulla takaisin jos epäonni estää minua nostamasta rahaa Braziliassa. Aion nostaa paljon ja ostaa kameran ja riippumaton hyttysverkkoineen.

Brazien jälkeen muutan el Paujiin.

Mutta nyt pitää mennä.

Iloa ihmiset.

Vapaaehtoista suuryritysten auttamista.

12.11.2007 Maanantai

Täällä Venezuelassa asiat eivä toimi kuten Suomessa. Tämä on kaaoksen yhteiskunta. Korruptiota on paljon. Myös ihmisten välillä. Rahan puute tekee siitä vaikuttavan tekijän kaikissa ihmisuhteissa. Luulen, että ihmiset täällä ovat huomattavasti lämpimiä ulkopinnalta, mutta sisällä vaikuttaa olevan huomattavasti kylmepää. Luottamus ei ole asia jonka nimiin täällä luotetaan.

Ensinnäkin järjestöni on niin epäselvä tapaus, että ihmetyttää. Paikan omistaa italialainen Gercio, joka asuu braziliassa. Rahan pitäisi mennä projekteihin, mutta siltä ei näytä. Gerogio ei pysty vastaamaan kysymyksiin mihin raha menee, sillä hänen sähköpostinsa on "rikki"! Kumma juttu, kun yahoo mail on toleen mennyt rikki...

Eikä tässä kaikki. Meidän yhdityksellä ei ole omia projekteja, vaan teemme itseasiassa erään energia yrityksen projekteja. Kyseessä on Chavesin kansallistama yritys, käsittääkseni. Eli teemme ilmaista työtä suurelle energia yritykselle.

Sen lisäksi teemme joitain projekteja asuinpaikkamme yhteisön hyväksi.

Tästä kaikesta työn ilosta maksamme sitten jollekin Italialaiselle, jotta hän voi elää mukavaa elämää braziliassa. Eli korruptio on arkipäivää täällä.

Tästä kaikesta johtuen aion muuttaa el Paujiin, koska on toivoa, että auttamalla pieniä perheyteisöjä, voin tehdä jotain rehellistä ja hyödyllistä. Saa nähdä, minkä laista korruptiota sieltä löydän... Toivon, että Kamalalla, henkilöllä josta puhuin aikaisemmin on sentään jonkin laista moraalia, sillä hän on hare krishna devotee, joka on joogan muoto, eli painottaa moraalia... Saa nyt kuitenkin nähdä. Olen oppinut olemaan luottamatta kaikkiin ihmsiin täällä. Mikä on hyvä asia.

Muuten voi oikein hyvin. On vapaa olo ja olen saanut paljon oivalluksia liityen elämääni Suomessa ja saanut rohkeutta tehdä valintoja elämässä. Matkan tarkoitus on selviämässä.

Hyvää vointia myös sinne Suomeen.

Viikko keskellä ei-mitää!

9.11.2007 Perjantai

¡Huih!

Lähdin viikko sitten toisen vapaaehtoisjärjestön vapaaehtoisten kanssa el Paujiin. El Pauji on vanha kaivoskaupunki, jossa kaivostoiminta lakkasi joskus kun Castro valloitti Kuubaa. 80-luvulla sinne alkoi lapata hippejä. Siitä lähtien se on ollut vaihoehtoisen elämän ja hyvän olon tyyssia.

El Paujissa on loputtomasti luontokohteita, missä käydä seikkailemassa ja monta vesiputousta jossa uida. Kaunein paikka minkä olen täällä ollessani nähnyt oli el Abismo, eli jyrkänne mihin Gran Sabanan ylänkö päättyy ja tippuu alas noin 1 km Amazonin sademetsään.

El Paujissa teimme puuistutuksia ja kestävää viljelyä. Matofarmeja, komposteja, kolmion muotoisia peltoja ja kasvihuoneita. Mielenkiintoisia ihmisiä ja enegrioita.

Ole ollut uutispimennossa nyt noin viikon ja kuulemma Suomessa on tapahtunut hurjia. Huh huh. Hurjaa uutisessa on että se tapahtui Suomessa, täällä tuollainen on varsin tavallista.

Aion palata el Paujiin. Oikeastaan ajattelin muuttaa sinne piakkoin. Voisoin olla siellä loput matkastani, ainakin ajastani Venezuelassa.

Tapasin el Paujissa ihania ihmisiä ja toivon pystyväni olemaan tekemisissä heidän kanssaa lisää tulevaisuudessa. Eräs Camala niminen nainen teki minuun suuren vaikutusen. Hänen koko perhe on kuin onnellinen unelma, Luis, Camalan kumppani ja kaksi lasta. Aion auttaa heidän projektejaan. Kiinostavia kuin olivat.

Niin ja muuten anteeksi, että en ole antanut itsestäni kuuluia mitään pitkään aikaan. Ensinnäkin minulle on turha lähettää tekstiviestejä. En saa niitä perille. Sähköpostia yritän käyttää ainakin parikertaa viikossa, mutta en pysty aina ja yhteydet on huonoja.

Espanja kehittyy hypahdyksittäin. Outota, mutta kuitenkin.

Minusta on alkanu tunuta, että elämäni Suomessa alkaa pikkuhiljaa muuttua jokisin menneeksi asiaksi ja kun palaan alkaa jotain uutta. Tämä oli yksi syy miksi lähdin tänne.

Voikaa hyvin ja iloitkaa.

Kuullaan taas.

P.s. Ensiviikolla lähden Brasialiaan käymään jossain reggaejuhlissa ja aion ostaa kameran sieltä. Joten tulevaisuudessa saatte taas kuvia.