21-29.12.2007 Torstai-Perjantai
Palauduttuuani el Paujista Santa Elenaan, menin yöksi erään vapaaehtoisjärjestön talolle, nukkumaan riippumatossa. Tämä järjestö on toinen Santa Elenassa toimiva järjestö, toisin oikeasti toimiva järjestö. Heilläkin on kyllä ongelmia, kuten kuukausi sitten koko järjestö oli lamaannuksen tilassa, kun paikalla oli liikaa pohjoisamerikkalaisia, koska kokemuksen mukaan pohjoisamerikkalaiset eivät osaa elää tasa-arvoisessa yhteisössä vaan he tarvitsevat aina jonkun auktoriteetin, joka ohjaa ja holhoaa heitä. Koska tämä puuttui, laiskuus vallitsi järjestöllä.
Mutta kun saavuin tällä kertaa paikalle energia oli varsin toinen. Hyvästä energiasta nauttien päätin jäädä järjestölle Joulua viettämään. Autoin kettiössä ja infrastruktuurin ylläpidossa. Nautin työn teosta, joten päätin jäädä uudeksikin vuodeksi.
Jouluaaton vietin korjaten sateen huuhtomaa 4WD-tietä ja tukkiintunutta vesiputkea. Ah se oli hyvä Jouluaatto. Joulupäivänä nostimmme ojaan tipahtaneen jeepin takaisin tielle. Se oli aika homma. Täällä on satanut Jouluna joka päivä, joten tiet oli hieman liukas ja pehmeä. Oikesti Joulu oli todella miellyttävä, en nähnyt mainoksia, enkä kuullut puudutukseen asti joulauluja.
Nyt olen edelleen täällä ja kohta on uuden vuodenaatto, eli jään tekemään vapaaehtoistyötä vielä ensivuoteen asti. Vuoden alussa me, pieni ryhmä järjestön vapaaehtoisia, olemme suunnitelleet mennä Braziliaan tekemään Santo Daime -rituaalin. Yritän nyt etsiä tietoa tämän perinteisen rituaalin suoritusmahdollisuuksista läheisessä Boa Vistan kaupungissa.
Eli kuten näette, suunnitelmat muuttuvat ja tilanteet elävät. Hyvä energia järjestöltä on saanut minut voimaan hyvin ja miettimään suunnitelmiani uudestaan. Ja jos jotain kummastuttaa, että miksi muutan suunnitelmiani jatkuvasti sanon vain, että miksi en muuttaisi? Minulla vapaus tehdä juuri niin kuin haluan ja mahdollisuus siihen. Mielialat vaihtuu ja niin myös suunnitelmat. Tätä kutsutaan matkustamiseksi. Ei lomailuksi.
29.12.2007
20.12.2007
Pako Paujista.
20.12.2007 Torstai 
Abismon etäisyydet takanani!
Lyhyen mutta voimakkaan tylsyyden jälkeen päätin pistää rinkan kasaan ja lähteä liikkeelle. Nyt olen taas Santa Elenassa ja huomenna Boa Vistassa. Boa Vistasta tarvisen rahaa ja sitten takaisin Venezuelaan. En tiedä mitä teen jouluna, mutta kohtapuoleen olen kuitenkin Merdiassa.
Heiman petyin, kuin tajusin että paragliding on suomeksi varjoliito, eikä riippuliito. Haluaisin nimittäin oppia riippuliitoa, mutta kaipa sitä on hyvä aloittaa varjoliidosta. Kiipeilemäänkin voisin mennä.
Eilen päätin nauttia el Paujista viimeisen kerran ja kiipesin kuuluisalle abismolle toisen kerran. Kyse on Gran Sabanan reunasta, mistä Amazonin viidakko alkaa. Melkein eksyin matkalla, mutta löysin lopulta kaupunkiin jossa minut tunnetaan kahviloissa...
Tänään aamulla sanoin näkemiin el Paujille ja tulin Santa Elenaan. Toisaalta annan itselleni mahdollisuuden mennä vielä viettämään joulua el Paujiin, mutta katsotaan nyt.
Löysin myös hyvän lennon takaisin Eurooppaan ensikuussa. Ajattlin sitten ottaa interrail lipun ja olla suomessa joskus helmikuun alkupuollella. Vietetäänhän sitten hyvät tuliaisjuhlat.
Mutta nyt täältä tähän.
Voikaa hyvin.
14.12.2007
Santa Elenassa ruokaa ostamassa.
Tervehdys taas hyvä ystävät.
Tulin takaisin "suureen" kaupunkiin Santa Elenaan. Kävin ostamassa ruokaa repun täyteen. Nyt saan syötyä hyvin seuraavat viikot!
Olen miettinyt paljon tätä matkustamisen hienoutta ja mahtavuutta. Minulle on tärkeää, että matkalla ja matkustamisella on selkeä päämäärä ja tarkoitus. Vapaaehtoistyö paljastui pelkäksi ilmaksi, vieden samalla minun syyni olla juuri täällä. Onhan mukava käydä kurkkimassa muita maita ihmeellisiä, mutta jo pitkään minulla on ollut mielessä yksi paikka ylitse muide, minne haluaisin mennä. Siellä on pimeää ja kylmää ja joskus jopa lunta. Kiireisiä ihmisiä ja loskaa myös. Siellä on ystäviä ja tärkeintä, hyvää ruokaa! Suomi eli kotini. Huomasin edellispäivänä, että minulla oli ikävä Helsingin raitiovaunuja.
Miksi siis jatkaisin matkaani täällä, kun surffailen netissä paluulippuja, kuin matkakuumeen saanut turisti lentoja tropiikiin. Voisin esim. lähteä Boliviaan, mutta miksi? Voisin mennä Kolumbiaan, mutta miksi? Haluaisin vain tulla takaisin Suomeen. En vain Turkuun vaan ehkä haluaisin mennä laskettelemaan pohjoiseen, hengata Helsingissä, jyväskylässä ja Oulussa.
En ole lainkaan vakuuttunut etelä-amerkikkalaisesta matkustamisesta. En ainkakaan Venezuelassa. Idea, puolet tavaraa, tuplasti rahaa pätee tännekin. Olen ajatellut, että miksi tuhlaisin rahaani täällä nyt, kun en edes halua olla täällä. Sen sijaan voisin palata takaisin ja maksaa vaikka velkani takaisin.
Kai se asia, mikä puuttuu on ns. johdatus mikä vie matkustelijaa eteenpäin. Minua se johdatus ei ole saavuttanut tiputtanut vain haasteita eteeni. En löydä matkalleni nyt oikein mitään syytä, enkä ole halukas vain etenemään ilman syytä, pois päin siitä paikasta, missä haluaisin olla, Suomesta. Miksi menisin Boliviaan, jos haluan mennä Suomeen. Joku päivä voisin silti palata ja käydä Perussa, Boliviassa ja Argentiinassa. Mutta tuon matkan aika ei ole nyt. Ei ainakaan motivaatio.
Suunnitelmani oli matkustaa ensvuoden alussa Meridaan ja harrastaa riippuliitoa jokunen viikkoa, mutta en ole lainkaan varma haluanko tehdä edes sitä. Ja kaiken lisäksi Brazilian realin arvo on romahtanut, eli kaikki mitä minä ostan tai hankin täällä on 30 % kalliimpaa, kuin ennen. Vuoden vaihteessa olen kuullut huhuja, että dollarin säätely loppuu ja samalla musta pörssi, minkä avulla olen kyennyt pitämään matkabudjettini varsin matalana. Kaikki tämä vain madaltaa matkustus motivaatiotani entisestään.
Mitäs jos mä tulisin vain kotiin? Lisäsin äänestyksen, jos jotain kiinostaa painella nappia.
No mutta eipä tässä muuta. Enkä taaskaan pysty lisäämään kuvia. Mutta kuvitelkaa vaikka, esim. mulla on nykyää viikset.
p.s. 18.1.2008 olisi Caracasista lento Madridiin 380 €. Katsotaan nyt.
Tulin takaisin "suureen" kaupunkiin Santa Elenaan. Kävin ostamassa ruokaa repun täyteen. Nyt saan syötyä hyvin seuraavat viikot!
Olen miettinyt paljon tätä matkustamisen hienoutta ja mahtavuutta. Minulle on tärkeää, että matkalla ja matkustamisella on selkeä päämäärä ja tarkoitus. Vapaaehtoistyö paljastui pelkäksi ilmaksi, vieden samalla minun syyni olla juuri täällä. Onhan mukava käydä kurkkimassa muita maita ihmeellisiä, mutta jo pitkään minulla on ollut mielessä yksi paikka ylitse muide, minne haluaisin mennä. Siellä on pimeää ja kylmää ja joskus jopa lunta. Kiireisiä ihmisiä ja loskaa myös. Siellä on ystäviä ja tärkeintä, hyvää ruokaa! Suomi eli kotini. Huomasin edellispäivänä, että minulla oli ikävä Helsingin raitiovaunuja.
Miksi siis jatkaisin matkaani täällä, kun surffailen netissä paluulippuja, kuin matkakuumeen saanut turisti lentoja tropiikiin. Voisin esim. lähteä Boliviaan, mutta miksi? Voisin mennä Kolumbiaan, mutta miksi? Haluaisin vain tulla takaisin Suomeen. En vain Turkuun vaan ehkä haluaisin mennä laskettelemaan pohjoiseen, hengata Helsingissä, jyväskylässä ja Oulussa.
En ole lainkaan vakuuttunut etelä-amerkikkalaisesta matkustamisesta. En ainkakaan Venezuelassa. Idea, puolet tavaraa, tuplasti rahaa pätee tännekin. Olen ajatellut, että miksi tuhlaisin rahaani täällä nyt, kun en edes halua olla täällä. Sen sijaan voisin palata takaisin ja maksaa vaikka velkani takaisin.
Kai se asia, mikä puuttuu on ns. johdatus mikä vie matkustelijaa eteenpäin. Minua se johdatus ei ole saavuttanut tiputtanut vain haasteita eteeni. En löydä matkalleni nyt oikein mitään syytä, enkä ole halukas vain etenemään ilman syytä, pois päin siitä paikasta, missä haluaisin olla, Suomesta. Miksi menisin Boliviaan, jos haluan mennä Suomeen. Joku päivä voisin silti palata ja käydä Perussa, Boliviassa ja Argentiinassa. Mutta tuon matkan aika ei ole nyt. Ei ainakaan motivaatio.
Suunnitelmani oli matkustaa ensvuoden alussa Meridaan ja harrastaa riippuliitoa jokunen viikkoa, mutta en ole lainkaan varma haluanko tehdä edes sitä. Ja kaiken lisäksi Brazilian realin arvo on romahtanut, eli kaikki mitä minä ostan tai hankin täällä on 30 % kalliimpaa, kuin ennen. Vuoden vaihteessa olen kuullut huhuja, että dollarin säätely loppuu ja samalla musta pörssi, minkä avulla olen kyennyt pitämään matkabudjettini varsin matalana. Kaikki tämä vain madaltaa matkustus motivaatiotani entisestään.
Mitäs jos mä tulisin vain kotiin? Lisäsin äänestyksen, jos jotain kiinostaa painella nappia.
No mutta eipä tässä muuta. Enkä taaskaan pysty lisäämään kuvia. Mutta kuvitelkaa vaikka, esim. mulla on nykyää viikset.
p.s. 18.1.2008 olisi Caracasista lento Madridiin 380 €. Katsotaan nyt.
10.12.2007
Taudin jalkeen
7-10.12.07 Perjantai-Maanantai
Kuten sanoin viime tektissani, olin kipea. Tosin silloin en viela viela tiennyt etta tauti oli vieda suuremmalta osalta edessa. Viikonloppuna olin todella kipea ja toivon etta se on viimeinen kerta talla matkalla. Nyt voin jo paremmin.
Tylsyyskin on parantunut. Loysin kiinostavia ihmisia joiden kanssa muutin asustamaan. Asun nyt Paolan talossa, Monikan, Nancian, Benin, Bellin ja Davidin kanssa. Travellaaja hippeja kaikki tyyni. Bell ja David ovat olleet Suomessakin. Alan pikku hiljaan tuntea oloni kotoisaksi.
Olen myos suunnitellut loppu reissuani ja luulen, etta taidan kayda uudenvuoden jalkeen brazilian puolella hakemassa lisaa rahaa ja hakemassa lisa-aikaa viisumilleni. Sitten huristelen pari paivaa bussilla meridaan toiselle puolelle valtiota. Siella suunnittelen sitten olevani noin 3 viikkoa, josta yhden varaan erasta kurssia varten ja lopun ajan kaytan kurssin oppien hyodyntamiseen. Sitten ellei jotain ihmeellista ilmene, niin lennan Caracasista Madridiin ja pikkuhijaa valun siita sitten Suomeen.
Joten naillanakymin minut voisi nahda Suomessa joskus helmikuun aikana. Mahtaako kukaan olla silloin siella?
Kuten sanoin viime tektissani, olin kipea. Tosin silloin en viela viela tiennyt etta tauti oli vieda suuremmalta osalta edessa. Viikonloppuna olin todella kipea ja toivon etta se on viimeinen kerta talla matkalla. Nyt voin jo paremmin.
Tylsyyskin on parantunut. Loysin kiinostavia ihmisia joiden kanssa muutin asustamaan. Asun nyt Paolan talossa, Monikan, Nancian, Benin, Bellin ja Davidin kanssa. Travellaaja hippeja kaikki tyyni. Bell ja David ovat olleet Suomessakin. Alan pikku hiljaan tuntea oloni kotoisaksi.
Olen myos suunnitellut loppu reissuani ja luulen, etta taidan kayda uudenvuoden jalkeen brazilian puolella hakemassa lisaa rahaa ja hakemassa lisa-aikaa viisumilleni. Sitten huristelen pari paivaa bussilla meridaan toiselle puolelle valtiota. Siella suunnittelen sitten olevani noin 3 viikkoa, josta yhden varaan erasta kurssia varten ja lopun ajan kaytan kurssin oppien hyodyntamiseen. Sitten ellei jotain ihmeellista ilmene, niin lennan Caracasista Madridiin ja pikkuhijaa valun siita sitten Suomeen.
Joten naillanakymin minut voisi nahda Suomessa joskus helmikuun aikana. Mahtaako kukaan olla silloin siella?
7.12.2007
Vahvojen naisten keskellä ufoja odotellessa...
3-7.12.2007 Maanatai-Perjantai
Olen el Paujin pienessä pitäjässä ja juuri palautumassa nihkeästä flunssasta. Nyt jo parempi meninki. Täytyypi myöntää, että minulla on aikasten tylsää. Eniten olen tehnyt odottamista.
Olen tavannut hauskoja ihmisiä täällä, mutta tuntuu, että maailmankatsomusten erot ovat huomattavia. Täällä yhteisö jonka jäseneksi olen ängennyt käyttää sanontoja, kuten henkilokohtainen evoluutio, suuri muutos, universaallit energiat jne. Tällä ollaan varmoja, että tuntemamme sivilisaatio ei tule jatkumaan enään pitkää ja panostetaan suuresti omavaraisuuteen, mutta perusteet siihen on hieman erilaiset, kuin Suomen viherpiipertäjien keskuudessa. Tai ainakin retoriikka on kovin erilaista.
Asun Kamalan ja Luisen talossa, talossa on myös parin lapset Radarani ja Gouda.
No mutta minulla on kuitenkin tylsää, mutta luulen sen johtuvan vain kultuurishokista, Pitää yrittää piristyä kunhan pääsen eroon flunsasta.
Voikaa hyvin.
Olen el Paujin pienessä pitäjässä ja juuri palautumassa nihkeästä flunssasta. Nyt jo parempi meninki. Täytyypi myöntää, että minulla on aikasten tylsää. Eniten olen tehnyt odottamista.
Olen tavannut hauskoja ihmisiä täällä, mutta tuntuu, että maailmankatsomusten erot ovat huomattavia. Täällä yhteisö jonka jäseneksi olen ängennyt käyttää sanontoja, kuten henkilokohtainen evoluutio, suuri muutos, universaallit energiat jne. Tällä ollaan varmoja, että tuntemamme sivilisaatio ei tule jatkumaan enään pitkää ja panostetaan suuresti omavaraisuuteen, mutta perusteet siihen on hieman erilaiset, kuin Suomen viherpiipertäjien keskuudessa. Tai ainakin retoriikka on kovin erilaista.
Asun Kamalan ja Luisen talossa, talossa on myös parin lapset Radarani ja Gouda.
No mutta minulla on kuitenkin tylsää, mutta luulen sen johtuvan vain kultuurishokista, Pitää yrittää piristyä kunhan pääsen eroon flunsasta.
Voikaa hyvin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)