Coro, eli sinne ja takaisin.

20-27.2.2008 Sunnuntaista sunnuntaihin

Olin lähes viidessä tuhannessa kilometrissä.

Sunnuntaina menimme täällä tapaamani travelleriystäväni kanssa maailman pisintä ja korkeinta telefericoa (kaapelihytti, mikä lie Suomeksi) pitkin ylös viereisen vuoren huipulle noin 4800 m. Hinta tälle nopealle vuorikiipeilylle tuli noin 10 euroa. Lähdimme aamulla aikains, jotta meillä olisi paljon aikaa vuorella. Kun pääsimme ala-asemalle, oli siellä jo pitkä jono Venezuelalaisia turisteja. Ala-asema oli täynnä pieniä kioskeja jotka myvät pipoja, kaulahuiveja ja hankoja jossa luki Mérida. Jokainen turisti tuntui ostavan itselleen ainakin pipon.

Viimein pääsimme kaapelihyttiin, joka lähti liikeelle kohti huippua. Löysin itseni kahden lihavan Venzuelalisen välistä istumasta, joten päätin seistä matkan ajan. Koko teleferico-systeemi alhaalta ylös oli aivan hirveän turisti energian valtaamaa. Kun viimein pääsimme neljännellä asemalla pois muiden tursitin lähttyviltä, alkoi olla parempi olo.

Mietin usein, että yleensä tursitit eivät välitä minne menevät, kunhan saavat hyviä kuvia, joista nauttia kotoan turvassa. Sama pätee siihen mitä mieltä turistit ovat paikoista myöhemin. Kun he ovat paikassa mikä on heidän käsityksen mukaan upea, he pitävät sitä upeana paikkana Turistit tarkkailevat todellisuutta kuvina ja jos he näkevät kuvia upeasta ja hienosta paikasta, he olettavat olevansa iloisia ja onnellisia. He eivät kertaakaan kuuntele omaa sisäistä ääntään ja kysy ovatko he onnellisia oikeasti. Ihmiset tavoittelevat kuvia, eivät todellisuutta. Siksi turistit ympärilläni katselivat pientä ldc-näyttöään kameransa kyljessä, eivätkä vilkaiseet maisemaa kuin hetken ilman kameraa. Heitä kiinostaa kuvat enemmän kuin todellisuus.

Mietin, että mahtoiko turismi syntyä vasta taskuun mahtuvan kameran keksimisen jälkeen? Mikä on näiden tapahtumien yhteys?

Kuten huomaatte, en hirveästi nauttinut turistien kanssa hengailusta.

Adricoran ranta, pakollisine palmuineen lähellä Coroa.

Saman sunnuntai iltana lähdin Coroon pohjoisrannalle Turun kokoiseen melkein idyyliseen kolonistiseen kaupunkiin. Kävin uimassa Atlantissa katselin arkkitehtuuria ja urheilin. Hyvä rauhoitus Méridan jatkuvasta melusta.

Nyt olen takasin Méridassa ja huomenna taidan mennä canyoingmaan. Katsotaan mitä siitä tulee. Voikaa hyvin.

Aktiivinen Mérida!

13-19.1.2008 Lauantai-Lauantai

Viikon aikana olen ehtinyt jo hieman kotiutua Méridaan. Kaupungilla suunnitaminen käy varsin ongelmitta ja olen saanut jo hieman rutiinia päiviini. Vaihdoin posadaa ja harrastin aktiviteettejä.

Tiistaina olin riippuliitämässä, joka yllättäen paljastui hienoiseksi pettymykseksi. Se oli kauniimpaa ja upeampaa, kuin uskoin, mutta loppujen lopuksi sitä vain istutaan tuolilla joka nousee ilmaan, jota joku toinen ohjaa. En sano, että se olisi ollut tylsää tai turhaa, mutta ei niin ihmeellistä, mitä sitä lentämiseltä helposti odottaa.

Joka lähti ennen kuin minä sain tuulta alleni.

Tältä näyttää lentäminen.

Keskiviikkona sen sijaan tein jotain aivan upeaa. Vuokrasimme polkupyörät, kuljetuksen ja oppaan ja nousimme parin tuhannen metrin korkeuteen vuoren huipulle, pieneen kylään ja aloimme valua idyylisiä vuoristoteitä pitkin alas kohti laaksoa. Se oli jotain todella upeaa. Näimme pieniä kyliä, monta erillaista kasvillisyysvyöhykettä, pysähdyimme kuumalle lähteelle, näimme korppikotkia ja sulatimme pyörien jarrut loppuun. Mahtavaa suosittelen.

Näitä pitkin päästeltiin alas.

Korppikotkia

Nyt olen vain ottanut omaa aikaa täällä olemiseen. Alkanut tehdä taas kunnolla kuntoharjoitteita parin kuukauden tauon jälkeen. Huomaasin että laiskottelu ei paranna lihasvoimaa. Tuntuu, kuin olisi tarpeen aloittaa alusta koko harrastus. Mikä ei ole välttämättä huono juttu.

No mutta paluupäivä lähestyy. Méridassa olen varmaankin vielä viikon ellen hieman enemmän ja sitten kohti Caracasia matka käy. Caracasista Madridiin, Pariisiin, Gentiin, Bremeniin, Köpikseen ja Stokholmikseen. Turussa joskus sitten 17.2.2008.

Matka takaisin alkaa kohta.

Sitä ennen teen vielä jotain täällä. Katsotaan mitä.

Meridassa kolmas päivä

12.1.2008 Lauantai

Posada huoneeni.

Meridan kauniita vuorimaisemia.

Mèrida! Kävin tänään paikallisessa kasvistieteellisessa puutarhassa. Varsin iso paikka, varsin kaunis ja rauhallinen.

Huomenna ajattelin mennä varjoliitämään. Saatte sitten kuvia siitä.

Loppumatkani on muuten aika loppuun suunitelu. Ensikuun alussa lennän Madridiin ja ostan interrail-lipun ja hitaasti palaudun kohti Suomea. Suomessa olisin näillä näkymin 17.2.2008 (Päivämäärä korjattu) Suomessa. Joten silloin minut voi taas nähdä.

Ostan lentolipun kohtapuoleen! Siihen loppuu etelä-amerikan reissuni, mutta tuntuu, että toinen on tulossa hamassa tulevaisuudessa.

Mutta voikaahan taas hyvin!

Meridassa!

10.1.2008 Torstai

Saavuin Meridaan, toiselle puolelle Venezuelaa, tänä aamuna ja löysin heti alkuu miellyttävän ja halvan hostellin. Saman tein perään löysin miellyttävän kasvisravintolan. Nyt olen kierrellyt kaupungilla ja tutustunut sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Hyvältä kaupungilta vaikuttaa. Ei valittamista, mutta pitää katsoa, että kuinka kauan tämän paikan siisti eurooppalainen ulkokuori jaksaa kiinostaa minua.

Ensiviikolla luvassa riippuliitoa ja maastopyöräilyä.

Huomenna ehkä nettiyhteys kameran kanssa, joten voisin liittää vähän kuvia taas blogiin.

Voikaa hyvin.