21-29.12.2007 Torstai-Perjantai
Palauduttuuani el Paujista Santa Elenaan, menin yöksi erään vapaaehtoisjärjestön talolle, nukkumaan riippumatossa. Tämä järjestö on toinen Santa Elenassa toimiva järjestö, toisin oikeasti toimiva järjestö. Heilläkin on kyllä ongelmia, kuten kuukausi sitten koko järjestö oli lamaannuksen tilassa, kun paikalla oli liikaa pohjoisamerikkalaisia, koska kokemuksen mukaan pohjoisamerikkalaiset eivät osaa elää tasa-arvoisessa yhteisössä vaan he tarvitsevat aina jonkun auktoriteetin, joka ohjaa ja holhoaa heitä. Koska tämä puuttui, laiskuus vallitsi järjestöllä.
Mutta kun saavuin tällä kertaa paikalle energia oli varsin toinen. Hyvästä energiasta nauttien päätin jäädä järjestölle Joulua viettämään. Autoin kettiössä ja infrastruktuurin ylläpidossa. Nautin työn teosta, joten päätin jäädä uudeksikin vuodeksi.
Jouluaaton vietin korjaten sateen huuhtomaa 4WD-tietä ja tukkiintunutta vesiputkea. Ah se oli hyvä Jouluaatto. Joulupäivänä nostimmme ojaan tipahtaneen jeepin takaisin tielle. Se oli aika homma. Täällä on satanut Jouluna joka päivä, joten tiet oli hieman liukas ja pehmeä. Oikesti Joulu oli todella miellyttävä, en nähnyt mainoksia, enkä kuullut puudutukseen asti joulauluja.
Nyt olen edelleen täällä ja kohta on uuden vuodenaatto, eli jään tekemään vapaaehtoistyötä vielä ensivuoteen asti. Vuoden alussa me, pieni ryhmä järjestön vapaaehtoisia, olemme suunnitelleet mennä Braziliaan tekemään Santo Daime -rituaalin. Yritän nyt etsiä tietoa tämän perinteisen rituaalin suoritusmahdollisuuksista läheisessä Boa Vistan kaupungissa.
Eli kuten näette, suunnitelmat muuttuvat ja tilanteet elävät. Hyvä energia järjestöltä on saanut minut voimaan hyvin ja miettimään suunnitelmiani uudestaan. Ja jos jotain kummastuttaa, että miksi muutan suunnitelmiani jatkuvasti sanon vain, että miksi en muuttaisi? Minulla vapaus tehdä juuri niin kuin haluan ja mahdollisuus siihen. Mielialat vaihtuu ja niin myös suunnitelmat. Tätä kutsutaan matkustamiseksi. Ei lomailuksi.
29.12.2007
20.12.2007
Pako Paujista.
20.12.2007 Torstai 
Abismon etäisyydet takanani!
Lyhyen mutta voimakkaan tylsyyden jälkeen päätin pistää rinkan kasaan ja lähteä liikkeelle. Nyt olen taas Santa Elenassa ja huomenna Boa Vistassa. Boa Vistasta tarvisen rahaa ja sitten takaisin Venezuelaan. En tiedä mitä teen jouluna, mutta kohtapuoleen olen kuitenkin Merdiassa.
Heiman petyin, kuin tajusin että paragliding on suomeksi varjoliito, eikä riippuliito. Haluaisin nimittäin oppia riippuliitoa, mutta kaipa sitä on hyvä aloittaa varjoliidosta. Kiipeilemäänkin voisin mennä.
Eilen päätin nauttia el Paujista viimeisen kerran ja kiipesin kuuluisalle abismolle toisen kerran. Kyse on Gran Sabanan reunasta, mistä Amazonin viidakko alkaa. Melkein eksyin matkalla, mutta löysin lopulta kaupunkiin jossa minut tunnetaan kahviloissa...
Tänään aamulla sanoin näkemiin el Paujille ja tulin Santa Elenaan. Toisaalta annan itselleni mahdollisuuden mennä vielä viettämään joulua el Paujiin, mutta katsotaan nyt.
Löysin myös hyvän lennon takaisin Eurooppaan ensikuussa. Ajattlin sitten ottaa interrail lipun ja olla suomessa joskus helmikuun alkupuollella. Vietetäänhän sitten hyvät tuliaisjuhlat.
Mutta nyt täältä tähän.
Voikaa hyvin.
14.12.2007
Santa Elenassa ruokaa ostamassa.
Tervehdys taas hyvä ystävät.
Tulin takaisin "suureen" kaupunkiin Santa Elenaan. Kävin ostamassa ruokaa repun täyteen. Nyt saan syötyä hyvin seuraavat viikot!
Olen miettinyt paljon tätä matkustamisen hienoutta ja mahtavuutta. Minulle on tärkeää, että matkalla ja matkustamisella on selkeä päämäärä ja tarkoitus. Vapaaehtoistyö paljastui pelkäksi ilmaksi, vieden samalla minun syyni olla juuri täällä. Onhan mukava käydä kurkkimassa muita maita ihmeellisiä, mutta jo pitkään minulla on ollut mielessä yksi paikka ylitse muide, minne haluaisin mennä. Siellä on pimeää ja kylmää ja joskus jopa lunta. Kiireisiä ihmisiä ja loskaa myös. Siellä on ystäviä ja tärkeintä, hyvää ruokaa! Suomi eli kotini. Huomasin edellispäivänä, että minulla oli ikävä Helsingin raitiovaunuja.
Miksi siis jatkaisin matkaani täällä, kun surffailen netissä paluulippuja, kuin matkakuumeen saanut turisti lentoja tropiikiin. Voisin esim. lähteä Boliviaan, mutta miksi? Voisin mennä Kolumbiaan, mutta miksi? Haluaisin vain tulla takaisin Suomeen. En vain Turkuun vaan ehkä haluaisin mennä laskettelemaan pohjoiseen, hengata Helsingissä, jyväskylässä ja Oulussa.
En ole lainkaan vakuuttunut etelä-amerkikkalaisesta matkustamisesta. En ainkakaan Venezuelassa. Idea, puolet tavaraa, tuplasti rahaa pätee tännekin. Olen ajatellut, että miksi tuhlaisin rahaani täällä nyt, kun en edes halua olla täällä. Sen sijaan voisin palata takaisin ja maksaa vaikka velkani takaisin.
Kai se asia, mikä puuttuu on ns. johdatus mikä vie matkustelijaa eteenpäin. Minua se johdatus ei ole saavuttanut tiputtanut vain haasteita eteeni. En löydä matkalleni nyt oikein mitään syytä, enkä ole halukas vain etenemään ilman syytä, pois päin siitä paikasta, missä haluaisin olla, Suomesta. Miksi menisin Boliviaan, jos haluan mennä Suomeen. Joku päivä voisin silti palata ja käydä Perussa, Boliviassa ja Argentiinassa. Mutta tuon matkan aika ei ole nyt. Ei ainakaan motivaatio.
Suunnitelmani oli matkustaa ensvuoden alussa Meridaan ja harrastaa riippuliitoa jokunen viikkoa, mutta en ole lainkaan varma haluanko tehdä edes sitä. Ja kaiken lisäksi Brazilian realin arvo on romahtanut, eli kaikki mitä minä ostan tai hankin täällä on 30 % kalliimpaa, kuin ennen. Vuoden vaihteessa olen kuullut huhuja, että dollarin säätely loppuu ja samalla musta pörssi, minkä avulla olen kyennyt pitämään matkabudjettini varsin matalana. Kaikki tämä vain madaltaa matkustus motivaatiotani entisestään.
Mitäs jos mä tulisin vain kotiin? Lisäsin äänestyksen, jos jotain kiinostaa painella nappia.
No mutta eipä tässä muuta. Enkä taaskaan pysty lisäämään kuvia. Mutta kuvitelkaa vaikka, esim. mulla on nykyää viikset.
p.s. 18.1.2008 olisi Caracasista lento Madridiin 380 €. Katsotaan nyt.
Tulin takaisin "suureen" kaupunkiin Santa Elenaan. Kävin ostamassa ruokaa repun täyteen. Nyt saan syötyä hyvin seuraavat viikot!
Olen miettinyt paljon tätä matkustamisen hienoutta ja mahtavuutta. Minulle on tärkeää, että matkalla ja matkustamisella on selkeä päämäärä ja tarkoitus. Vapaaehtoistyö paljastui pelkäksi ilmaksi, vieden samalla minun syyni olla juuri täällä. Onhan mukava käydä kurkkimassa muita maita ihmeellisiä, mutta jo pitkään minulla on ollut mielessä yksi paikka ylitse muide, minne haluaisin mennä. Siellä on pimeää ja kylmää ja joskus jopa lunta. Kiireisiä ihmisiä ja loskaa myös. Siellä on ystäviä ja tärkeintä, hyvää ruokaa! Suomi eli kotini. Huomasin edellispäivänä, että minulla oli ikävä Helsingin raitiovaunuja.
Miksi siis jatkaisin matkaani täällä, kun surffailen netissä paluulippuja, kuin matkakuumeen saanut turisti lentoja tropiikiin. Voisin esim. lähteä Boliviaan, mutta miksi? Voisin mennä Kolumbiaan, mutta miksi? Haluaisin vain tulla takaisin Suomeen. En vain Turkuun vaan ehkä haluaisin mennä laskettelemaan pohjoiseen, hengata Helsingissä, jyväskylässä ja Oulussa.
En ole lainkaan vakuuttunut etelä-amerkikkalaisesta matkustamisesta. En ainkakaan Venezuelassa. Idea, puolet tavaraa, tuplasti rahaa pätee tännekin. Olen ajatellut, että miksi tuhlaisin rahaani täällä nyt, kun en edes halua olla täällä. Sen sijaan voisin palata takaisin ja maksaa vaikka velkani takaisin.
Kai se asia, mikä puuttuu on ns. johdatus mikä vie matkustelijaa eteenpäin. Minua se johdatus ei ole saavuttanut tiputtanut vain haasteita eteeni. En löydä matkalleni nyt oikein mitään syytä, enkä ole halukas vain etenemään ilman syytä, pois päin siitä paikasta, missä haluaisin olla, Suomesta. Miksi menisin Boliviaan, jos haluan mennä Suomeen. Joku päivä voisin silti palata ja käydä Perussa, Boliviassa ja Argentiinassa. Mutta tuon matkan aika ei ole nyt. Ei ainakaan motivaatio.
Suunnitelmani oli matkustaa ensvuoden alussa Meridaan ja harrastaa riippuliitoa jokunen viikkoa, mutta en ole lainkaan varma haluanko tehdä edes sitä. Ja kaiken lisäksi Brazilian realin arvo on romahtanut, eli kaikki mitä minä ostan tai hankin täällä on 30 % kalliimpaa, kuin ennen. Vuoden vaihteessa olen kuullut huhuja, että dollarin säätely loppuu ja samalla musta pörssi, minkä avulla olen kyennyt pitämään matkabudjettini varsin matalana. Kaikki tämä vain madaltaa matkustus motivaatiotani entisestään.
Mitäs jos mä tulisin vain kotiin? Lisäsin äänestyksen, jos jotain kiinostaa painella nappia.
No mutta eipä tässä muuta. Enkä taaskaan pysty lisäämään kuvia. Mutta kuvitelkaa vaikka, esim. mulla on nykyää viikset.
p.s. 18.1.2008 olisi Caracasista lento Madridiin 380 €. Katsotaan nyt.
10.12.2007
Taudin jalkeen
7-10.12.07 Perjantai-Maanantai
Kuten sanoin viime tektissani, olin kipea. Tosin silloin en viela viela tiennyt etta tauti oli vieda suuremmalta osalta edessa. Viikonloppuna olin todella kipea ja toivon etta se on viimeinen kerta talla matkalla. Nyt voin jo paremmin.
Tylsyyskin on parantunut. Loysin kiinostavia ihmisia joiden kanssa muutin asustamaan. Asun nyt Paolan talossa, Monikan, Nancian, Benin, Bellin ja Davidin kanssa. Travellaaja hippeja kaikki tyyni. Bell ja David ovat olleet Suomessakin. Alan pikku hiljaan tuntea oloni kotoisaksi.
Olen myos suunnitellut loppu reissuani ja luulen, etta taidan kayda uudenvuoden jalkeen brazilian puolella hakemassa lisaa rahaa ja hakemassa lisa-aikaa viisumilleni. Sitten huristelen pari paivaa bussilla meridaan toiselle puolelle valtiota. Siella suunnittelen sitten olevani noin 3 viikkoa, josta yhden varaan erasta kurssia varten ja lopun ajan kaytan kurssin oppien hyodyntamiseen. Sitten ellei jotain ihmeellista ilmene, niin lennan Caracasista Madridiin ja pikkuhijaa valun siita sitten Suomeen.
Joten naillanakymin minut voisi nahda Suomessa joskus helmikuun aikana. Mahtaako kukaan olla silloin siella?
Kuten sanoin viime tektissani, olin kipea. Tosin silloin en viela viela tiennyt etta tauti oli vieda suuremmalta osalta edessa. Viikonloppuna olin todella kipea ja toivon etta se on viimeinen kerta talla matkalla. Nyt voin jo paremmin.
Tylsyyskin on parantunut. Loysin kiinostavia ihmisia joiden kanssa muutin asustamaan. Asun nyt Paolan talossa, Monikan, Nancian, Benin, Bellin ja Davidin kanssa. Travellaaja hippeja kaikki tyyni. Bell ja David ovat olleet Suomessakin. Alan pikku hiljaan tuntea oloni kotoisaksi.
Olen myos suunnitellut loppu reissuani ja luulen, etta taidan kayda uudenvuoden jalkeen brazilian puolella hakemassa lisaa rahaa ja hakemassa lisa-aikaa viisumilleni. Sitten huristelen pari paivaa bussilla meridaan toiselle puolelle valtiota. Siella suunnittelen sitten olevani noin 3 viikkoa, josta yhden varaan erasta kurssia varten ja lopun ajan kaytan kurssin oppien hyodyntamiseen. Sitten ellei jotain ihmeellista ilmene, niin lennan Caracasista Madridiin ja pikkuhijaa valun siita sitten Suomeen.
Joten naillanakymin minut voisi nahda Suomessa joskus helmikuun aikana. Mahtaako kukaan olla silloin siella?
7.12.2007
Vahvojen naisten keskellä ufoja odotellessa...
3-7.12.2007 Maanatai-Perjantai
Olen el Paujin pienessä pitäjässä ja juuri palautumassa nihkeästä flunssasta. Nyt jo parempi meninki. Täytyypi myöntää, että minulla on aikasten tylsää. Eniten olen tehnyt odottamista.
Olen tavannut hauskoja ihmisiä täällä, mutta tuntuu, että maailmankatsomusten erot ovat huomattavia. Täällä yhteisö jonka jäseneksi olen ängennyt käyttää sanontoja, kuten henkilokohtainen evoluutio, suuri muutos, universaallit energiat jne. Tällä ollaan varmoja, että tuntemamme sivilisaatio ei tule jatkumaan enään pitkää ja panostetaan suuresti omavaraisuuteen, mutta perusteet siihen on hieman erilaiset, kuin Suomen viherpiipertäjien keskuudessa. Tai ainakin retoriikka on kovin erilaista.
Asun Kamalan ja Luisen talossa, talossa on myös parin lapset Radarani ja Gouda.
No mutta minulla on kuitenkin tylsää, mutta luulen sen johtuvan vain kultuurishokista, Pitää yrittää piristyä kunhan pääsen eroon flunsasta.
Voikaa hyvin.
Olen el Paujin pienessä pitäjässä ja juuri palautumassa nihkeästä flunssasta. Nyt jo parempi meninki. Täytyypi myöntää, että minulla on aikasten tylsää. Eniten olen tehnyt odottamista.
Olen tavannut hauskoja ihmisiä täällä, mutta tuntuu, että maailmankatsomusten erot ovat huomattavia. Täällä yhteisö jonka jäseneksi olen ängennyt käyttää sanontoja, kuten henkilokohtainen evoluutio, suuri muutos, universaallit energiat jne. Tällä ollaan varmoja, että tuntemamme sivilisaatio ei tule jatkumaan enään pitkää ja panostetaan suuresti omavaraisuuteen, mutta perusteet siihen on hieman erilaiset, kuin Suomen viherpiipertäjien keskuudessa. Tai ainakin retoriikka on kovin erilaista.
Asun Kamalan ja Luisen talossa, talossa on myös parin lapset Radarani ja Gouda.
No mutta minulla on kuitenkin tylsää, mutta luulen sen johtuvan vain kultuurishokista, Pitää yrittää piristyä kunhan pääsen eroon flunsasta.
Voikaa hyvin.
29.11.2007
Riippumatto eli amaca!
29.11.2007 Torstai
Kuvaa otettaessa kuvaaja oli hyttysuojen sisällä.
Löytäisitkö tämän Suomesta neljälläkymmenellä eurolla?
Kuvaa otettaessa kuvaaja oli hyttysuojen sisällä. Riippumatto eli amaca on ehkä kiinostavin juttu, mihin olen matkallani tutustunut. Niissä on todella hyvä nukkua, kunhan ymmärtää hankkia tarpeeksi ison ja osaa nukkua hieman sivuttain mattoon nähden. Olen alkanut nukkua riippumatossa säännöllisesti.
Ostin jopa oman valtavan ison riippumaton ja hyttysuojan itselleni. Köysineen maksoi koko kuninkaallinen kokonaisuus vain neljäkymmentä euroa.
Olen niin vakuuttunut riippumattojen ihanuudesta, että aion mennä huomenna brazilian rajalle ja ostaa kaksi lisää. Sillä on enemmän valikoimaa. Aion ostaa kaksi retkiriippumattoa ja niihin suojat. Sitten en kesällä muuta, kuin retkeile ja nuku metsässä. Olen kehitellyt jo miten suojaan maton sateelta.
Aki! Miten olisi taalintehdas uudestaan ensikesänä, mutta hieman eri meiningillä?
Löytäisitkö tämän Suomesta neljälläkymmenellä eurolla?.
Roraima opettaa...
22-27.11.2007 Torstai - Tiistai
Cuquenan Pöytävuori Roraiman vieressä.
Olin viikon vaeltamassa. Nousimme vuorelle nimeltä Roraima, joka on ikivanha pöytä vuori eli tempui. Nousu kesti kolme päivää vaikka sen olisi voinut tehdä yhdessä päivässä, tosin nousematta sängystä seuraavana päivänä.
Patric de los Estados Unidos.
Tauko kauniin puoron ääressä. 
¿Cuerenta kilos? ¡Es nada! Alexander, Rohelio, Caifer.
Tykkäsin vaeltamisesta ja teltailusta. Huippu oli kuitenkin hieman antikliimaksi, sillä kun saavuin ensimmäisenä huipulle (2,5 tuntia ennen muuta ryhmää) alkoi sataa ja näin juuri ja juuri eteeni. Mutta sitten sade lakkasi, aurinko kuivasi vaatteeni ja Patric saapui puolituntia jälkeeni. Istuimme odottelemassa muun ryhmän hidasta saapumista ja nautimme auringosta. Paikassa oli jotain Suomalaista, puhdasta luontoa, kosteaa, kylmää ja paljon kalliota. Tykkäsin kyllä.
Lentävä kilpikonna. Vuoren hengen koti, kuulemma.
Joku tunki jalkani kameraan!
Vaikka huipulla oli joka päivä sadetta, lähes kaikki kasvit varastoivat vettä.Huippu on kuin toinen maailma, kylmepi, ohuempi ilman ala ja kauniit maisemat. Vietimme huipulla kaksi päivää ja laskeuduimme alas kahdessa päivässä.
Laskeutuminen oli huomattavasti raskaampaa, kuin nouseminen jaloille. Tuntui kevyemmältä ja oli nopeampaa, mutta aamulla tuntui, kuin joulutontut olisi käynyt mätkimässä reisiä rautaputkilla.
Kun tulimme takaisin Roraimalta kahdella autolla Santa Elenaan, heitimme Patricin kanssa rinkkamme toiseen autoon ja itsemme istutimme toiseen. No mikäs siinä, oli mukava istua kaksi tuntia armeijan passintarkastuspisteellä odottelemassa, kuin passejamme haetaan Santa Elenasta. Mukavia tyyppejä nuo sotilaat.
Nukuin hyvin seuraavana yönä, mutta unohdin lukita oven, kun ne saakelin tontut niine rautaputkineen...
20.11.2007
Kameran menin ja ostin.
20.11.2007 Tiistai
Hyvät lukijat...Olen nyt kirjoittanut tätä blogia noin kuukauden ja haluan lämpimästi kiittää teitä lukijoita innostanne ja kommenteistanne. Olen ispiroitunut kirjoittamaan lisää sontaa teille myös tulevaisuudessa. Kuvian lisäämismahdollisuuskin ilmestyi jälleen kerran, joten myös vähempi älyiset teistä pysyvät jälleen mukana.
---
Ostin kameran ja se maksoi vain 650 000 Bolivaaria. Eli noin 130 euroa. Ei hintansa värtti, mutta paras joka täältä pystyin lötämään.
Huomenna lähden viikoksi metsään seikkailemaan kuuluisalle Roraiman vuorella. Pistäkäähän googlen kuvahakuun jos kiinostaa.
Eli tässä tulee varoitus.
En tule kirjoittamaan blogiini noin viikkoon, enkä myöskään ole muutenkaan tavoitettavissa kyseisenä aikana. Olen keskellä metsää.
Voikaa hyvin.
18.11.2007
Boa Vista yllätti ovelasti ja positiivisesti!
18.11.2007 Sunnuntai
Lauantaina lähdin kolmen pohjoisamerikkalaisen nuorenmiehen kanssa matkalle Braziliaan. Minulle ei ollut lainkaan selvää, miten ja mistä minä palaan tuolta reissulta, mutta takaisin olen taas. St. Elena odotti minua soitkuisin kaduin, sillä täällä oli juhlat suuret viimeyönä, jotka missasin, kun olin Braziliassa.
Otimme taksin rajalle ja suoritimme rajamuodollisuudet. Brazilian puolella rennon oloinen virkamies tarkasti laukkumme ja olin ymmälläni. Tunne jonka sain ensimmäisestä Brazilialaisesta virkamiehestä oli todella erilainen, kuin Venezuelaan tullessani sain ensimmäisestä Venezuelalaisesta virkaamiehestä. Brazilialainen oli todella ystävällinen ja rauhallinen, toisin kuin Venezuelalaiset vastaavat, jotka tuntuvat usein halveksivilta ja agressivisilta.
Rajalta otimme toisen taksin ja huristimme kohti Boa Vistaa. Boa Vista on noin Turun kokoinen kaupunki. Kadut olivat siistejä ja ilmapiiri oli rauhallinen. En ollut uskoa, mutta ilmapiiri oli todella toisenlainen kuin Santa Elenassa. Ihmiset olivat iloisempia, vähemmissä vaatteissa, paremmassa fyysisessä kunnossa ja muutenkin varakkaamman oloisia.
Kaupungin keskusassa oli iso puisto täynnä ilmaisia urheilukenttiä, tramboliineja, tenniskenttiä, skeittiparkkeja, bmx pyörä rata ja vaikka mitä muuta. Ihmiset olivat perheineen liikkeellä.
Olo oli turvallisempi, kuin Turussa Lauantai iltana.
Söimme ja joimme kaduturavintolassa ja nautimme ilmapiiristä. Ulkona liikkui yksin paljon nuorta väkeä ja monilla oli kalliita polkupyöriä ja skoottereita. Tunnelma oli kuin jostain keskikokoisesta Eurooppalaisesta kaupungista. Miten tämä on mahdollista?
Emme kuitenkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan meneet katsomaan livemusiikkia, vaan palasimme takaisin hotellille ja hengasimme siellä. Katoessani telkkaria heräsi mieleeni monta kysymystä ja paljon ihmetystä.
Miksi television puheohjelmissa ihmisillä on vaaleampi iho, kuin minulla?
Missä on Brazilian köyhät? Eivät ainakaan Boa Vistassa.
Millainen on Boa Vistan tai tai Roraiman osavaltion politiikka? Onnistunutta?
Miksi kadulla oli paljon enemmän väriä ihmisten iholla, kuin televisiossa? Hallitseva valkoinen eliitti?
Onko Braziliassa millainen sosiaaliturva?
Miksi telvisiossa mainostettiin euroopanmatkoja?
Onko paikallisilla varaa matkustaa eurooppaan?
Hotellikin missä olimme oli todella laadukas, hintaa nähden. Hintaa sillä oli noin 8 euroa. Aamiainen oli todella hyvä.
Tänään palasin takaisin Venezuelaan, mutta olen aika varma, että menen Braziliaan uudestaan. Olen myös pyöritellyt mielessäni ajatusta, että joskus osaisin Portugalia, brazilialaisittain.
Teidä häntä...
Iloa ystävät.
Lauantaina lähdin kolmen pohjoisamerikkalaisen nuorenmiehen kanssa matkalle Braziliaan. Minulle ei ollut lainkaan selvää, miten ja mistä minä palaan tuolta reissulta, mutta takaisin olen taas. St. Elena odotti minua soitkuisin kaduin, sillä täällä oli juhlat suuret viimeyönä, jotka missasin, kun olin Braziliassa.
Otimme taksin rajalle ja suoritimme rajamuodollisuudet. Brazilian puolella rennon oloinen virkamies tarkasti laukkumme ja olin ymmälläni. Tunne jonka sain ensimmäisestä Brazilialaisesta virkamiehestä oli todella erilainen, kuin Venezuelaan tullessani sain ensimmäisestä Venezuelalaisesta virkaamiehestä. Brazilialainen oli todella ystävällinen ja rauhallinen, toisin kuin Venezuelalaiset vastaavat, jotka tuntuvat usein halveksivilta ja agressivisilta.
Rajalta otimme toisen taksin ja huristimme kohti Boa Vistaa. Boa Vista on noin Turun kokoinen kaupunki. Kadut olivat siistejä ja ilmapiiri oli rauhallinen. En ollut uskoa, mutta ilmapiiri oli todella toisenlainen kuin Santa Elenassa. Ihmiset olivat iloisempia, vähemmissä vaatteissa, paremmassa fyysisessä kunnossa ja muutenkin varakkaamman oloisia.
Kaupungin keskusassa oli iso puisto täynnä ilmaisia urheilukenttiä, tramboliineja, tenniskenttiä, skeittiparkkeja, bmx pyörä rata ja vaikka mitä muuta. Ihmiset olivat perheineen liikkeellä.
Olo oli turvallisempi, kuin Turussa Lauantai iltana.
Söimme ja joimme kaduturavintolassa ja nautimme ilmapiiristä. Ulkona liikkui yksin paljon nuorta väkeä ja monilla oli kalliita polkupyöriä ja skoottereita. Tunnelma oli kuin jostain keskikokoisesta Eurooppalaisesta kaupungista. Miten tämä on mahdollista?
Emme kuitenkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan meneet katsomaan livemusiikkia, vaan palasimme takaisin hotellille ja hengasimme siellä. Katoessani telkkaria heräsi mieleeni monta kysymystä ja paljon ihmetystä.
Miksi television puheohjelmissa ihmisillä on vaaleampi iho, kuin minulla?
Missä on Brazilian köyhät? Eivät ainakaan Boa Vistassa.
Millainen on Boa Vistan tai tai Roraiman osavaltion politiikka? Onnistunutta?
Miksi kadulla oli paljon enemmän väriä ihmisten iholla, kuin televisiossa? Hallitseva valkoinen eliitti?
Onko Braziliassa millainen sosiaaliturva?
Miksi telvisiossa mainostettiin euroopanmatkoja?
Onko paikallisilla varaa matkustaa eurooppaan?
Hotellikin missä olimme oli todella laadukas, hintaa nähden. Hintaa sillä oli noin 8 euroa. Aamiainen oli todella hyvä.
Tänään palasin takaisin Venezuelaan, mutta olen aika varma, että menen Braziliaan uudestaan. Olen myös pyöritellyt mielessäni ajatusta, että joskus osaisin Portugalia, brazilialaisittain.
Teidä häntä...
Iloa ystävät.
16.11.2007
Rahatta kaukana!
16.11.2007 Perjantai
Tänään heräsin todella myöhään. Normaalisti olen herännyt joskus 6.00-7.00 aikaan, mutta tänään nukuin lähemmäs 11.00. Täten missasin perjantaiset markkina keskustassa. Tosin ei minulla paljon rahaakaan ole, joten hyvä vain.
Huomenna lähden Boa Vistaan nostamaan rahaa. En kyllä ole lainkaan varma, että miten se pitäisi tapahtua. Täytynee nostaa rahaa ensin täällä, jotta minulle on varmasti rahaa tulla takaisin jos epäonni estää minua nostamasta rahaa Braziliassa. Aion nostaa paljon ja ostaa kameran ja riippumaton hyttysverkkoineen.
Brazien jälkeen muutan el Paujiin.
Mutta nyt pitää mennä.
Iloa ihmiset.
Tänään heräsin todella myöhään. Normaalisti olen herännyt joskus 6.00-7.00 aikaan, mutta tänään nukuin lähemmäs 11.00. Täten missasin perjantaiset markkina keskustassa. Tosin ei minulla paljon rahaakaan ole, joten hyvä vain.
Huomenna lähden Boa Vistaan nostamaan rahaa. En kyllä ole lainkaan varma, että miten se pitäisi tapahtua. Täytynee nostaa rahaa ensin täällä, jotta minulle on varmasti rahaa tulla takaisin jos epäonni estää minua nostamasta rahaa Braziliassa. Aion nostaa paljon ja ostaa kameran ja riippumaton hyttysverkkoineen.
Brazien jälkeen muutan el Paujiin.
Mutta nyt pitää mennä.
Iloa ihmiset.
12.11.2007
Vapaaehtoista suuryritysten auttamista.
12.11.2007 Maanantai
Täällä Venezuelassa asiat eivä toimi kuten Suomessa. Tämä on kaaoksen yhteiskunta. Korruptiota on paljon. Myös ihmisten välillä. Rahan puute tekee siitä vaikuttavan tekijän kaikissa ihmisuhteissa. Luulen, että ihmiset täällä ovat huomattavasti lämpimiä ulkopinnalta, mutta sisällä vaikuttaa olevan huomattavasti kylmepää. Luottamus ei ole asia jonka nimiin täällä luotetaan.
Ensinnäkin järjestöni on niin epäselvä tapaus, että ihmetyttää. Paikan omistaa italialainen Gercio, joka asuu braziliassa. Rahan pitäisi mennä projekteihin, mutta siltä ei näytä. Gerogio ei pysty vastaamaan kysymyksiin mihin raha menee, sillä hänen sähköpostinsa on "rikki"! Kumma juttu, kun yahoo mail on toleen mennyt rikki...
Eikä tässä kaikki. Meidän yhdityksellä ei ole omia projekteja, vaan teemme itseasiassa erään energia yrityksen projekteja. Kyseessä on Chavesin kansallistama yritys, käsittääkseni. Eli teemme ilmaista työtä suurelle energia yritykselle.
Sen lisäksi teemme joitain projekteja asuinpaikkamme yhteisön hyväksi.
Tästä kaikesta työn ilosta maksamme sitten jollekin Italialaiselle, jotta hän voi elää mukavaa elämää braziliassa. Eli korruptio on arkipäivää täällä.
Tästä kaikesta johtuen aion muuttaa el Paujiin, koska on toivoa, että auttamalla pieniä perheyteisöjä, voin tehdä jotain rehellistä ja hyödyllistä. Saa nähdä, minkä laista korruptiota sieltä löydän... Toivon, että Kamalalla, henkilöllä josta puhuin aikaisemmin on sentään jonkin laista moraalia, sillä hän on hare krishna devotee, joka on joogan muoto, eli painottaa moraalia... Saa nyt kuitenkin nähdä. Olen oppinut olemaan luottamatta kaikkiin ihmsiin täällä. Mikä on hyvä asia.
Muuten voi oikein hyvin. On vapaa olo ja olen saanut paljon oivalluksia liityen elämääni Suomessa ja saanut rohkeutta tehdä valintoja elämässä. Matkan tarkoitus on selviämässä.
Hyvää vointia myös sinne Suomeen.
Täällä Venezuelassa asiat eivä toimi kuten Suomessa. Tämä on kaaoksen yhteiskunta. Korruptiota on paljon. Myös ihmisten välillä. Rahan puute tekee siitä vaikuttavan tekijän kaikissa ihmisuhteissa. Luulen, että ihmiset täällä ovat huomattavasti lämpimiä ulkopinnalta, mutta sisällä vaikuttaa olevan huomattavasti kylmepää. Luottamus ei ole asia jonka nimiin täällä luotetaan.
Ensinnäkin järjestöni on niin epäselvä tapaus, että ihmetyttää. Paikan omistaa italialainen Gercio, joka asuu braziliassa. Rahan pitäisi mennä projekteihin, mutta siltä ei näytä. Gerogio ei pysty vastaamaan kysymyksiin mihin raha menee, sillä hänen sähköpostinsa on "rikki"! Kumma juttu, kun yahoo mail on toleen mennyt rikki...
Eikä tässä kaikki. Meidän yhdityksellä ei ole omia projekteja, vaan teemme itseasiassa erään energia yrityksen projekteja. Kyseessä on Chavesin kansallistama yritys, käsittääkseni. Eli teemme ilmaista työtä suurelle energia yritykselle.
Sen lisäksi teemme joitain projekteja asuinpaikkamme yhteisön hyväksi.
Tästä kaikesta työn ilosta maksamme sitten jollekin Italialaiselle, jotta hän voi elää mukavaa elämää braziliassa. Eli korruptio on arkipäivää täällä.
Tästä kaikesta johtuen aion muuttaa el Paujiin, koska on toivoa, että auttamalla pieniä perheyteisöjä, voin tehdä jotain rehellistä ja hyödyllistä. Saa nähdä, minkä laista korruptiota sieltä löydän... Toivon, että Kamalalla, henkilöllä josta puhuin aikaisemmin on sentään jonkin laista moraalia, sillä hän on hare krishna devotee, joka on joogan muoto, eli painottaa moraalia... Saa nyt kuitenkin nähdä. Olen oppinut olemaan luottamatta kaikkiin ihmsiin täällä. Mikä on hyvä asia.
Muuten voi oikein hyvin. On vapaa olo ja olen saanut paljon oivalluksia liityen elämääni Suomessa ja saanut rohkeutta tehdä valintoja elämässä. Matkan tarkoitus on selviämässä.
Hyvää vointia myös sinne Suomeen.
9.11.2007
Viikko keskellä ei-mitää!
9.11.2007 Perjantai ¡Huih!
Lähdin viikko sitten toisen vapaaehtoisjärjestön vapaaehtoisten kanssa el Paujiin. El Pauji on vanha kaivoskaupunki, jossa kaivostoiminta lakkasi joskus kun Castro valloitti Kuubaa. 80-luvulla sinne alkoi lapata hippejä. Siitä lähtien se on ollut vaihoehtoisen elämän ja hyvän olon tyyssia.
El Paujissa on loputtomasti luontokohteita, missä käydä seikkailemassa ja monta vesiputousta jossa uida. Kaunein paikka minkä olen täällä ollessani nähnyt oli el Abismo, eli jyrkänne mihin Gran Sabanan ylänkö päättyy ja tippuu alas noin 1 km Amazonin sademetsään.
El Paujissa teimme puuistutuksia ja kestävää viljelyä. Matofarmeja, komposteja, kolmion muotoisia peltoja ja kasvihuoneita. Mielenkiintoisia ihmisiä ja enegrioita.
Ole ollut uutispimennossa nyt noin viikon ja kuulemma Suomessa on tapahtunut hurjia. Huh huh. Hurjaa uutisessa on että se tapahtui Suomessa, täällä tuollainen on varsin tavallista.
Aion palata el Paujiin. Oikeastaan ajattelin muuttaa sinne piakkoin. Voisoin olla siellä loput matkastani, ainakin ajastani Venezuelassa.
Tapasin el Paujissa ihania ihmisiä ja toivon pystyväni olemaan tekemisissä heidän kanssaa lisää tulevaisuudessa. Eräs Camala niminen nainen teki minuun suuren vaikutusen. Hänen koko perhe on kuin onnellinen unelma, Luis, Camalan kumppani ja kaksi lasta. Aion auttaa heidän projektejaan. Kiinostavia kuin olivat.
Niin ja muuten anteeksi, että en ole antanut itsestäni kuuluia mitään pitkään aikaan. Ensinnäkin minulle on turha lähettää tekstiviestejä. En saa niitä perille. Sähköpostia yritän käyttää ainakin parikertaa viikossa, mutta en pysty aina ja yhteydet on huonoja.
Espanja kehittyy hypahdyksittäin. Outota, mutta kuitenkin.
Minusta on alkanu tunuta, että elämäni Suomessa alkaa pikkuhiljaa muuttua jokisin menneeksi asiaksi ja kun palaan alkaa jotain uutta. Tämä oli yksi syy miksi lähdin tänne.
Voikaa hyvin ja iloitkaa.
Kuullaan taas.
P.s. Ensiviikolla lähden Brasialiaan käymään jossain reggaejuhlissa ja aion ostaa kameran sieltä. Joten tulevaisuudessa saatte taas kuvia.
Lähdin viikko sitten toisen vapaaehtoisjärjestön vapaaehtoisten kanssa el Paujiin. El Pauji on vanha kaivoskaupunki, jossa kaivostoiminta lakkasi joskus kun Castro valloitti Kuubaa. 80-luvulla sinne alkoi lapata hippejä. Siitä lähtien se on ollut vaihoehtoisen elämän ja hyvän olon tyyssia.
El Paujissa on loputtomasti luontokohteita, missä käydä seikkailemassa ja monta vesiputousta jossa uida. Kaunein paikka minkä olen täällä ollessani nähnyt oli el Abismo, eli jyrkänne mihin Gran Sabanan ylänkö päättyy ja tippuu alas noin 1 km Amazonin sademetsään.
El Paujissa teimme puuistutuksia ja kestävää viljelyä. Matofarmeja, komposteja, kolmion muotoisia peltoja ja kasvihuoneita. Mielenkiintoisia ihmisiä ja enegrioita.
Ole ollut uutispimennossa nyt noin viikon ja kuulemma Suomessa on tapahtunut hurjia. Huh huh. Hurjaa uutisessa on että se tapahtui Suomessa, täällä tuollainen on varsin tavallista.
Aion palata el Paujiin. Oikeastaan ajattelin muuttaa sinne piakkoin. Voisoin olla siellä loput matkastani, ainakin ajastani Venezuelassa.
Tapasin el Paujissa ihania ihmisiä ja toivon pystyväni olemaan tekemisissä heidän kanssaa lisää tulevaisuudessa. Eräs Camala niminen nainen teki minuun suuren vaikutusen. Hänen koko perhe on kuin onnellinen unelma, Luis, Camalan kumppani ja kaksi lasta. Aion auttaa heidän projektejaan. Kiinostavia kuin olivat.
Niin ja muuten anteeksi, että en ole antanut itsestäni kuuluia mitään pitkään aikaan. Ensinnäkin minulle on turha lähettää tekstiviestejä. En saa niitä perille. Sähköpostia yritän käyttää ainakin parikertaa viikossa, mutta en pysty aina ja yhteydet on huonoja.
Espanja kehittyy hypahdyksittäin. Outota, mutta kuitenkin.
Minusta on alkanu tunuta, että elämäni Suomessa alkaa pikkuhiljaa muuttua jokisin menneeksi asiaksi ja kun palaan alkaa jotain uutta. Tämä oli yksi syy miksi lähdin tänne.
Voikaa hyvin ja iloitkaa.
Kuullaan taas.
P.s. Ensiviikolla lähden Brasialiaan käymään jossain reggaejuhlissa ja aion ostaa kameran sieltä. Joten tulevaisuudessa saatte taas kuvia.
31.10.2007
Pyhä Elena!
28-31.10.2007 Maanantai-Keskiviikko
Saavuin Santa Elenaan maanantain neljä tuntia nopeammin, kuin oletin.
Santa Elena on pieni noin 17. 000 asukkaan kaupunki. Kadut on rauhallisia ja turvallisia, yölläkin. Tämä kaupunki toimii monien matkailuyrittäjien tukikohtana reissuille läheisille luontokohteille. Itsekin ajattelin osallistua jossain vaiheessa Roiraimalle. Jos kiinostaa, niin pistä googleen hakukentään vaikka Roraima ja lonely planet, niin löydät siitä tietoa.
Projektini alkoi huonosti. Kun saavuin kaupunkiin, yritin monta kertaa soitaa saamiini numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Lopulta erään Trevorin avustuksella törmäsin porjektini koordinaattoriin Santa Elenan kaduilla.
Omar on sympaattinen n. 60 vuotias mies, joka ei puhu Englantia. Hänen kanssaa kuljin keskustasta talollemme. Matkalla keskustelimme kielimuurin yli sen minkä pystyimme.
On turhauttavaa, kun ei osaa vielä espanjaa tarpeeksi. Ja huomaan, miten tämä turhauttaa myös Omaria. Monet vapaaehtoiset eivät nimittäin osaa tänne tullessaan espanjaa.
Santa Elena on muutenkin ollut hieman pettymys, ei suuri, mutta kuitenkin. Ehkä ennemmin onnistumisen puute, kuin varsinainen epäonnistuminen. Talollamme asutaa tällä hetkellä minun lisäkseni vain Kanadalainen pariskunta. He ovat ihan mukavia, mutta pitäytyvät omissa oloissaan. Aika yksinäistä, mutta toisaalta tämä on hyvä retriitti.
Keho on ollut todella väsynyt ja heikko, mutta parempaan päin. Löysin pienen terveyskaupan, josta voin ostaa mm. täyhyvä leipää ja pastaa, siemeniä, soijarouhetta ja suitsukkeita. Aoitin myös tekemään voimaharjoitteita, kun en oikein pysty parkouriakaan täällä tekemään. Siksi myös heikko olo.
Projekti on tuota... Aika olematon. Siis mitään yhtenäistä projektia ei ole on vain monia pieniä mahdollisuuksia auttaa lähialueen alkuperäisasukkaita. Järjestö vain majoittaa vapaaehtoiset ja pitää yhteyksiä alkuperäisasukasyhteisöihin.
No mutta alku aina hankalaa. Tänään päätin opiskella espanjaa, lukea sähköpostit ja ostaa tarvittavia pikkujuttuja.
Olen miettinyt, myös uuden kameran ostamista. Pitääpä hieman tehdä hinta tarkkailua. Ehkä saatte taas maistaa kuvia.
Viikonloppuna läheisessä hippikylässä on työjuhlat jonka jälkeen alkaa intensiivinen metsittämisviikko.
Eipä muuta kerrottavaa.
Saavuin Santa Elenaan maanantain neljä tuntia nopeammin, kuin oletin.
Santa Elena on pieni noin 17. 000 asukkaan kaupunki. Kadut on rauhallisia ja turvallisia, yölläkin. Tämä kaupunki toimii monien matkailuyrittäjien tukikohtana reissuille läheisille luontokohteille. Itsekin ajattelin osallistua jossain vaiheessa Roiraimalle. Jos kiinostaa, niin pistä googleen hakukentään vaikka Roraima ja lonely planet, niin löydät siitä tietoa.
Projektini alkoi huonosti. Kun saavuin kaupunkiin, yritin monta kertaa soitaa saamiini numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Lopulta erään Trevorin avustuksella törmäsin porjektini koordinaattoriin Santa Elenan kaduilla.
Omar on sympaattinen n. 60 vuotias mies, joka ei puhu Englantia. Hänen kanssaa kuljin keskustasta talollemme. Matkalla keskustelimme kielimuurin yli sen minkä pystyimme.
On turhauttavaa, kun ei osaa vielä espanjaa tarpeeksi. Ja huomaan, miten tämä turhauttaa myös Omaria. Monet vapaaehtoiset eivät nimittäin osaa tänne tullessaan espanjaa.
Santa Elena on muutenkin ollut hieman pettymys, ei suuri, mutta kuitenkin. Ehkä ennemmin onnistumisen puute, kuin varsinainen epäonnistuminen. Talollamme asutaa tällä hetkellä minun lisäkseni vain Kanadalainen pariskunta. He ovat ihan mukavia, mutta pitäytyvät omissa oloissaan. Aika yksinäistä, mutta toisaalta tämä on hyvä retriitti.
Keho on ollut todella väsynyt ja heikko, mutta parempaan päin. Löysin pienen terveyskaupan, josta voin ostaa mm. täyhyvä leipää ja pastaa, siemeniä, soijarouhetta ja suitsukkeita. Aoitin myös tekemään voimaharjoitteita, kun en oikein pysty parkouriakaan täällä tekemään. Siksi myös heikko olo.
Projekti on tuota... Aika olematon. Siis mitään yhtenäistä projektia ei ole on vain monia pieniä mahdollisuuksia auttaa lähialueen alkuperäisasukkaita. Järjestö vain majoittaa vapaaehtoiset ja pitää yhteyksiä alkuperäisasukasyhteisöihin.
No mutta alku aina hankalaa. Tänään päätin opiskella espanjaa, lukea sähköpostit ja ostaa tarvittavia pikkujuttuja.
Olen miettinyt, myös uuden kameran ostamista. Pitääpä hieman tehdä hinta tarkkailua. Ehkä saatte taas maistaa kuvia.
Viikonloppuna läheisessä hippikylässä on työjuhlat jonka jälkeen alkaa intensiivinen metsittämisviikko.
Eipä muuta kerrottavaa.
28.10.2007
Takaiskuja ja saavutuksia.
Lauantai 27.10.2007
Pääsin eroon eräästä murheesta tänään. Sain roktuksen ja nyt se asia on kunnossa. Ostin myös lipun bussiin joka menee St. Elenaan, projektini luokse. Huomenna lähden pois tästä kaupungista.
Mutta...
Kamera hajosi ilman mitään selvää syytä. Ostin piuhan, millä saan kuvat koneelle ja yhdistin kameran ja koneen. Mutta kuvien sijaan kone vei kameralta sielun. Se ei enää käynnisty.
Yritän viedä kameran huoltoon, mutta se on vain viimeinen toivo. Rokotuksen saaminen oli ison työn takana, niin luulen, että kameran korjaaminen ei ole yhtään helpompaa.
Eli tämä tarkoittaa, että blogini ei saa uusia kuvia enää hetkeen. Ajattelin, että otan muistikortin ja lainaan muiden kameroita ja otan kortilleni kuvia.
Jaahas. Että silleen.
En jaksa kirjottaa enempää tänään.
Pääsin eroon eräästä murheesta tänään. Sain roktuksen ja nyt se asia on kunnossa. Ostin myös lipun bussiin joka menee St. Elenaan, projektini luokse. Huomenna lähden pois tästä kaupungista.
Mutta...
Kamera hajosi ilman mitään selvää syytä. Ostin piuhan, millä saan kuvat koneelle ja yhdistin kameran ja koneen. Mutta kuvien sijaan kone vei kameralta sielun. Se ei enää käynnisty.
Yritän viedä kameran huoltoon, mutta se on vain viimeinen toivo. Rokotuksen saaminen oli ison työn takana, niin luulen, että kameran korjaaminen ei ole yhtään helpompaa.
Eli tämä tarkoittaa, että blogini ei saa uusia kuvia enää hetkeen. Ajattelin, että otan muistikortin ja lainaan muiden kameroita ja otan kortilleni kuvia.
Jaahas. Että silleen.
En jaksa kirjottaa enempää tänään.
26.10.2007
Ahora estoy en Venezuela!
25.10.2007 Torstai
Hyvää keskiyötä ystävät rakkaat.
Saavuin noin 5 tuntia sitten Venezuelaan. Kaselen sivusilmällä Baseballia ja istuskelen Gabrielin koneella ja kirjoitan tätä. Väsyttää, vaikka kello on vasta yhdeksän.
Lenot Madridista meni mukavasti. Air Europalla on hieno ja uusi kalusto esim. jokaisella matkustajalla on käytössään oma pieni ruutu, josta he voivat valita, musiikkia, elokuvia, dokumenttejä ja kai myös pelejä sillä kaukosäädin toimi myös peliohjaimena. Koneessa oli vain yksi rikkinäinen ruutu, mikä oli minun edessä. Ihan hyvä, en katsonut turhaan elokuvia ja luin espanjaa.
Gabriel tuli minua lenotkentälle vastaan ja tulimme bussilla hänen asunnolleen. Hän asuaa äitinsa kanssa Caracasin keskustassa. Söimme äsken todella hyvää kasvispizzaa, jonka Melicia (G:n Äiti) kokkaili.
Gabrielin tapasin netissä http://www.hospitalityclub.org/ kautta.
Ilma on kostea ja lämpo arviolta vajaa 30 C.
En nytkään aio kirjoitaa pitkään, koska huomasin, että ostin väärän piuhan kameraan, eli en saa vieläkään kuvia blogiin. No huomenna eli mañana, mañana.
Niin ja taitaa olla, että oli hyvä, että en saanut piikkiä Euroopassa, sillä täällä niitä saa ilmaiseksi.
Kiitos, että kommentoitte.
Hyvää keskiyötä ystävät rakkaat.
Saavuin noin 5 tuntia sitten Venezuelaan. Kaselen sivusilmällä Baseballia ja istuskelen Gabrielin koneella ja kirjoitan tätä. Väsyttää, vaikka kello on vasta yhdeksän.
Lenot Madridista meni mukavasti. Air Europalla on hieno ja uusi kalusto esim. jokaisella matkustajalla on käytössään oma pieni ruutu, josta he voivat valita, musiikkia, elokuvia, dokumenttejä ja kai myös pelejä sillä kaukosäädin toimi myös peliohjaimena. Koneessa oli vain yksi rikkinäinen ruutu, mikä oli minun edessä. Ihan hyvä, en katsonut turhaan elokuvia ja luin espanjaa.
Gabriel tuli minua lenotkentälle vastaan ja tulimme bussilla hänen asunnolleen. Hän asuaa äitinsa kanssa Caracasin keskustassa. Söimme äsken todella hyvää kasvispizzaa, jonka Melicia (G:n Äiti) kokkaili.
Gabrielin tapasin netissä http://www.hospitalityclub.org/ kautta.
Ilma on kostea ja lämpo arviolta vajaa 30 C.
En nytkään aio kirjoitaa pitkään, koska huomasin, että ostin väärän piuhan kameraan, eli en saa vieläkään kuvia blogiin. No huomenna eli mañana, mañana.
Niin ja taitaa olla, että oli hyvä, että en saanut piikkiä Euroopassa, sillä täällä niitä saa ilmaiseksi.
Kiitos, että kommentoitte.
24.10.2007
Minä olen Espanjassa...
24.10.2007 Keskiviikko
Olen Madridissa kivassa Cat's Hostel nimisessä majoitus fasilitetissä.
Täällä on ilmanen netti, mutta ei mahdollisuutta lisätä kuvia.
Joten tyydyn vain kertomaan, että nyt harmittaa...
lintu kakkas mun päälle ja mä en ole vieläkään saanut toista Hebatiitti a+b rokotusta. Oli täälläkin kaikki paikat täynnä.
Yritän saada sen sitten Caracasissa, missä onneksi minulla on jo kontakti erääseen paikalliseen tyypiin, joka lupasi auttaa. Toivottavasti pääsen tästä harmituksesta eroon.
Palaillaan.
Kirjoittakaa jooko jotain palautetta. En mä jaksa kirjottaa, jos kukaan ei lue...
Olen Madridissa kivassa Cat's Hostel nimisessä majoitus fasilitetissä.
Täällä on ilmanen netti, mutta ei mahdollisuutta lisätä kuvia.
Joten tyydyn vain kertomaan, että nyt harmittaa...
lintu kakkas mun päälle ja mä en ole vieläkään saanut toista Hebatiitti a+b rokotusta. Oli täälläkin kaikki paikat täynnä.
Yritän saada sen sitten Caracasissa, missä onneksi minulla on jo kontakti erääseen paikalliseen tyypiin, joka lupasi auttaa. Toivottavasti pääsen tästä harmituksesta eroon.
Palaillaan.
Kirjoittakaa jooko jotain palautetta. En mä jaksa kirjottaa, jos kukaan ei lue...
21.10.2007
Päivä kaupungila.
20.10.07 Lauantai
Pariisilaista ammattitaitoa.
Pariisilainen teknopappa.
Kantakaupungilla Nooran kanssa.
Lauantaina lähdimme puolenpäivän aikaan kiertelemään Notredamen lähistöjä. Suunnitelmassa oli ostaa pari puuttuva asiaa ja katsella kaupunkia. Ensin löysimme tiemme torille, jossa oli kaikenlaista ihanaa myytävänä. Makronit, eli eräänlaiset suklaaleivokset, joita täällä myydään moneessa paikkaa on minun ykköslepparisuosikkeja. Ostimme yhdet sellaiset ja jatkoimme matkaa.
Edellisenä yönä olimme kävelleet Patheonin lähettyvillä ja löytäneet mitä ihanimman Nepalilaisen hippikaupan. Tänään kävimme siellä ja se täytti kaikki toiveet. Sutsukeen tuoksu ja loistavalla äänen toistolla luotu resonoivien kellojen kilje, korkea kattoa, massiiviset ornamentit. Tunnelma oli jumalainen, Noora löysi itselleen aivan ihastuttvat housut ja minä melkein löysin itselleni täydellisen takin, mutta koot puuttuivat. Jos olet hippi tai edes vähän suuntaa kulkusi Nepalaya, 155 Rue du Saint Jacques, Paris, lähellä Patheonia. Varo sekoittamasti sitä toiseen Nepalilaiseen kaupaan joka vaaniin lähttyvillä. Sielläkin kävimme ja totesimme porvarilliseksi.
Koko puuttui.
Nepalaya, 155 Rue du Saint Jacques
Notredamesta joen toisella puolella löytyi Dödeskallen joskus minulle mainostama shakespeare & co book store. http://www.shakespeareco.org/. Paikka oli todella ihstuttava, todella englantilainen paikka keskellä Parisia. Käymisenarvoinen paikka. Ainuttakaan kirjaa ei tänään tarttunut mukaan, mutta tule käymää siellä varmati uudestaankin. Kunhan vain tulen joskus vielä Pariisiin.
Edellisenä yönä olimme kävelleet Patheonin lähettyvillä ja löytäneet mitä ihanimman Nepalilaisen hippikaupan. Tänään kävimme siellä ja se täytti kaikki toiveet. Sutsukeen tuoksu ja loistavalla äänen toistolla luotu resonoivien kellojen kilje, korkea kattoa, massiiviset ornamentit. Tunnelma oli jumalainen, Noora löysi itselleen aivan ihastuttvat housut ja minä melkein löysin itselleni täydellisen takin, mutta koot puuttuivat. Jos olet hippi tai edes vähän suuntaa kulkusi Nepalaya, 155 Rue du Saint Jacques, Paris, lähellä Patheonia. Varo sekoittamasti sitä toiseen Nepalilaiseen kaupaan joka vaaniin lähttyvillä. Sielläkin kävimme ja totesimme porvarilliseksi.
Koko puuttui.
Nepalaya, 155 Rue du Saint JacquesNotredamesta joen toisella puolella löytyi Dödeskallen joskus minulle mainostama shakespeare & co book store. http://www.shakespeareco.org/. Paikka oli todella ihstuttava, todella englantilainen paikka keskellä Parisia. Käymisenarvoinen paikka. Ainuttakaan kirjaa ei tänään tarttunut mukaan, mutta tule käymää siellä varmati uudestaankin. Kunhan vain tulen joskus vielä Pariisiin.
Pariisilaista ammattitaitoa.Bookstoren jälkeen menimme samaan libanonilaiseen falafelpaikkaan syömään. Tälläkin kertaa saimme alennusta, kun Noora on niin nätti. Hyvää asiakaspalvelua. Tämän paikan tarkkaa sijaintia en osaa sano. Välipalan jälkeen piti vielä käydä aika hirvittävässä Fnac:in kaupassa ostamassa pari puuttuvaa asiaa. Kauppakeskuksen edessä oli hauska ilmestys. Teknoa soittava pappa.
Pariisilainen teknopappa.
Loppupäivä menikin mukavasti kotona hengaten.
20.10.2007
Vihdoinkin Eiffeltorni!
19-20.10.07 Perjantai
Olen nähnyt tämän rakennuksen jossain aikaisemminkin.Tornin kokoluokka.
Tänäänkin kuulemma olisi lakko, joten päätin kävellä Eiffeltornille, eihän sinne pitkä matka ole. Ja eihän se nyt niin pitkä ollutkaan. Eiffeltorni on kyllä tursiten mekka. Siellä niitä oli kuin sukkia purkissa missä lukee sukkia.
Näin Nooran ja menimme yhdessä Louvreen, minne pääse 26 tai alle vuotiaat ilmaiseksi perjantai-iltana. Piirsin yhden patsaan.
Näin Nooran ja menimme yhdessä Louvreen, minne pääse 26 tai alle vuotiaat ilmaiseksi perjantai-iltana. Piirsin yhden patsaan.
Rankalainen taide hippi työssään.
Kiven murikka, joka muistuttaa ihmistä.Auringon laskettua Louvren keikan jälkeen kiertelimme ydinkeskustassa ja mietimme mitä tehdä. Pysähdyimme ihastuttavassa Libanonilaisessa falafel-paikassa, josta otimme alkupalaksi falafelit. Erittäin mukava myyjä, joka antoi alennustakin Nooralle. Herra Prinssin kadulla oli Sushiravintoloita vierivieressä ja etsimme niistä parasta. Eräs herra tuli meidän avuksi pohtiessamme kasvismenua ja houkuttelit meidät sisään kodikkaaseen ravintolaansa. Sushi oli erinomaista ja tunnelma oli parasta missä olen ollut. Tee loistavaa ja ruokakin riittävää. Hintataso kiva ja olo hyvä jälkikäteen. Onnistunut ilta.
Neiti Nieminen tikut kädessään.Syömisen jäkeen tulimme kotiin ja nukahdimme huomaamattamme.
18.10.2007
Tänään uskallauduin ulos.
18.10.07 Torstai
Syksy saapuu hitaasti myös Pariisiin.
Ranskalainen puisto on kurin ja järjestyksen tyyssia.Pariisissa on jokkoliikenne lakko. Tarkoituksenani oli päästä jälleen kerrran Eiffeltornille, mutta kuinkas kävikään. Matkavarrella oli Luxenburgin puisto, joka oli täynnä kaikenlaista mielenkiinotoista. Käytin varmaan yhteensä 2 tuntia patsaiden piirtelyyn.
Tällaisia tein:
Kiertelin puistoa ympäri ja löysin ihka aidon Pariisilaisen bentanque kentän, missä onnelliset pariisilaiset heittelivät rautapalloja. Hymyilytti, kun näki jotain niin kliseisen ranskalaista.
Kuvan herra tekee juuri kolmen pisteen maalin.Puisto retken jälkeen saavuin takaisin Nooran luo josta lähdimme saman tein syömään kaupungille. Kumpikin oli ärtynyt ja pahatuulinen, vaihdelle kumpi oli ärtyneempi. Mistää ei tuntunut löytyvät kasvisruokaa ja hintatasokin oli ärsyttävä. Lopulta mentiin syömään italialaiseen ravintolaan pizzaa, 9 €. Olisin osannut tehdä itse parempaa. Jos haluat syödä hyvin älä tule Pariisiin.
Katutaidetta lähimain..
16.10.2007
Loppupäivä meni rattoisasti
16.10.07 Tiistai
Kulumia jaloissani
Hyvä ateria, parempi energia
Kun tulimme juoksemasta teimme yhdessä ruokaa minä, Noora, Pipin ja Ida. Nyt kirjoitan vain blogiani ja höpö höpö...
Hyvää yötä ystävät.
Kulumia jaloissaniTänään en sitten lopulta nähnyt Eiffeliä, kuin ohimennen metron ikkunasta ja kaiken lisäksi saavuin joku puolisentuntia myöhässä Nooran kanssa sovittuun paikkaa, mistä sain hyytiä. Paha energia ei tuntunut poistuvan mihinkään, niin lähdimme juoksemaan läheisen yliopiston capukselle. Päätin juosta ilman kenkiä, mikä oli mahtavaa. Jalkani eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Sain vesikelloja.
Hyvä ateria, parempi energiaKun tulimme juoksemasta teimme yhdessä ruokaa minä, Noora, Pipin ja Ida. Nyt kirjoitan vain blogiani ja höpö höpö...
Hyvää yötä ystävät.
Orientoitumista Nooran luona Pariisissa
Maanantai - tiistai 15-16.10 .07
Osoiteeni on 34 rue de l'Espérence, Paris.
Osoiteeni on 34 rue de l'Espérence, Paris.
Nooran portaatToisaalta tämä paikka on loistava tilaisuus orientoitua siihen, että ei enää ole Suomessa. Ja onhan tämä aika mahtavaakin.
Elämä on aika pitkälle samallaista täällä, kuin Suomessa. Kävimme Nooran kanssa kaupungilla luomuruokakaupassa ja teimme ruokaa, mistäs muusta kuin paprikasta ja munakoisosta.
Noora la parisienne
Paprikaa ja munakoisoaTänään aikomukseni olisi mennä hieman turisteilemaan. Haluaisin nähdä eifeltornin uudestaan. Se on minusta hieno turistikohde, se on niin suuri.
Muuta ihmeellistä en tällä kertaa tässä kerro. Kuullaan myöhemmin.
Muuta ihmeellistä en tällä kertaa tässä kerro. Kuullaan myöhemmin.
15.10.2007
Matka alkaa hyvästeillä
Viikonloppu 12-14.10.07
Kun lähdin Turusta, sanoin monella ystävälle hyvästit, vaikka se yleensä tarkoittaa, että kyseistä ihmistä ei enää näe. Ehkä tämä johtuu ajatuksesta, että matkalla ihminen muuttuu. En enää näe ystäviäni itsenäni.
Vietin viimeiset hetkeni Turussa Hillan seurassa, mikä oli mielestäni hyvä asia. Kiitos Hilla.
Viimeinen rauhallinen hetki Suomessa oli rakkaan Astan luona Helsingissä. Teimme kolmestaan (minä, Asta ja Riikka) ruokaa ja söimme. Asta saattoi minut bussiin ja kiisin kohti lentokenttää. Minua jännitti ja hieman pelottikin.
Emmi ja Suvi lentokoneessa.
Lentokentällä asiat rullasivat miellyttävän helposti eteenpäin. Heti lähtöselvityksessä spottasin loksipäisen naikkosen ja menin hänelle puhumaan. Koneen portilla löysin toisenkin hipin ja näin minulla olikin jo matkaseuraa lennolle. Siinä sitten juteltiin ja sivulauseissa mainittiin edellisiä reissuja ja kokemuksia. Matkaseurani oli Lukiolainen Emmi ja kokenut travelleri Suvi.
Emmi junassa Pariisiin.
Lentokentältä pääsin Emmin ja hänen poikaystävänsä avustuksella Pariisiin. Kiitos heille siitä
Noora tuli minua metroasemalle vastaan ja olin niin iloinen, että pyysin häntä naimisiin. Ei suostunut.
Lisää Nooran seikkailuista löydät hänen blogistaan menopaluu.blogspot.com.
Kävelimme Nooran luokse, missa tapasin Iiriksen, Idan ja Pipin. Menin nukkumaan. Ensimmäinen päivä poissa Suomesta oli ohi.
Kun lähdin Turusta, sanoin monella ystävälle hyvästit, vaikka se yleensä tarkoittaa, että kyseistä ihmistä ei enää näe. Ehkä tämä johtuu ajatuksesta, että matkalla ihminen muuttuu. En enää näe ystäviäni itsenäni.
Vietin viimeiset hetkeni Turussa Hillan seurassa, mikä oli mielestäni hyvä asia. Kiitos Hilla.
Muisto Astan luota Kumpulasta.
Viimeinen rauhallinen hetki Suomessa oli rakkaan Astan luona Helsingissä. Teimme kolmestaan (minä, Asta ja Riikka) ruokaa ja söimme. Asta saattoi minut bussiin ja kiisin kohti lentokenttää. Minua jännitti ja hieman pelottikin.
Emmi ja Suvi lentokoneessa.Lentokentällä asiat rullasivat miellyttävän helposti eteenpäin. Heti lähtöselvityksessä spottasin loksipäisen naikkosen ja menin hänelle puhumaan. Koneen portilla löysin toisenkin hipin ja näin minulla olikin jo matkaseuraa lennolle. Siinä sitten juteltiin ja sivulauseissa mainittiin edellisiä reissuja ja kokemuksia. Matkaseurani oli Lukiolainen Emmi ja kokenut travelleri Suvi.
Emmi junassa Pariisiin.Lentokentältä pääsin Emmin ja hänen poikaystävänsä avustuksella Pariisiin. Kiitos heille siitä
Noora tuli minua metroasemalle vastaan ja olin niin iloinen, että pyysin häntä naimisiin. Ei suostunut.
Lisää Nooran seikkailuista löydät hänen blogistaan menopaluu.blogspot.com.
Kävelimme Nooran luokse, missa tapasin Iiriksen, Idan ja Pipin. Menin nukkumaan. Ensimmäinen päivä poissa Suomesta oli ohi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)