17.2.2008 Sunnuntai
Ruotsista Suomeen laivan avustuksella ja olin perillä takasin suomessa. Tosin, kun lähdin Etelä-Amerikasta kohti Suomea en tuntenut, että olisin palannut, vaan tunsin, että olisin lähtenyt. Matkalla maailma on niin erilainen, että sitä alkaa pikkuhiljaa pitää oma maata ja elämää erikoisena ja matkaa normaalina.
Tällä siis olen matkalla Suomessa. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska silloin Suomen näkee samoin tuorein silmin, kuin muutkin matkan maat. Siitä syystä, niin moni Suomalainen identiteetti travelleri haukkuu Suomea, tympeäksi, kylmäksi ja tylsäksi, koska he ovat juuri palanneet ja luoneet matkailian näkökulmastaan. Itse yritän vältää sen.
No mutta yleisesti ottaen. Nyt ole takaisin Suomessa! Täten lopetan blogini kirjoittamisen.
Kiitos kaikille sen lukioille ja hyvää jatkuvaa elämää!
Joonas Tähtinen
5.2.2008
Backiin Uropassa!
5.2.2008 Tiistai
Olen Pariisissa, eli takaisin Euroopassa.
Kaikki meni Venezuela meni loppujen lopuksi erittäin hyvin. Méridasta matkustin Caracasiin, kuuluisaan rikosten paratiisiin ja lensin Madridiin. Madridista tulin sitten tänne Pariisiin ja en jaksa kirjoittaa yhtään enempää koska elämä on jännää kirjoittaminen tympeää. Kaiken lisäksi ranskalainen näppäistö on hiton hankala.
Jokatapauksessa, hitaasti tullaan Suomeen päin.
Olen Pariisissa, eli takaisin Euroopassa.
Kaikki meni Venezuela meni loppujen lopuksi erittäin hyvin. Méridasta matkustin Caracasiin, kuuluisaan rikosten paratiisiin ja lensin Madridiin. Madridista tulin sitten tänne Pariisiin ja en jaksa kirjoittaa yhtään enempää koska elämä on jännää kirjoittaminen tympeää. Kaiken lisäksi ranskalainen näppäistö on hiton hankala.
Jokatapauksessa, hitaasti tullaan Suomeen päin.
25.1.2008
Coro, eli sinne ja takaisin.
20-27.2.2008 Sunnuntaista sunnuntaihin
Olin lähes viidessä tuhannessa kilometrissä.Sunnuntaina menimme täällä tapaamani travelleriystäväni kanssa maailman pisintä ja korkeinta telefericoa (kaapelihytti, mikä lie Suomeksi) pitkin ylös viereisen vuoren huipulle noin 4800 m. Hinta tälle nopealle vuorikiipeilylle tuli noin 10 euroa. Lähdimme aamulla aikains, jotta meillä olisi paljon aikaa vuorella. Kun pääsimme ala-asemalle, oli siellä jo pitkä jono Venezuelalaisia turisteja. Ala-asema oli täynnä pieniä kioskeja jotka myvät pipoja, kaulahuiveja ja hankoja jossa luki Mérida. Jokainen turisti tuntui ostavan itselleen ainakin pipon.
Viimein pääsimme kaapelihyttiin, joka lähti liikeelle kohti huippua. Löysin itseni kahden lihavan Venzuelalisen välistä istumasta, joten päätin seistä matkan ajan. Koko teleferico-systeemi alhaalta ylös oli aivan hirveän turisti energian valtaamaa. Kun viimein pääsimme neljännellä asemalla pois muiden tursitin lähttyviltä, alkoi olla parempi olo.
Mietin usein, että yleensä tursitit eivät välitä minne menevät, kunhan saavat hyviä kuvia, joista nauttia kotoan turvassa. Sama pätee siihen mitä mieltä turistit ovat paikoista myöhemin. Kun he ovat paikassa mikä on heidän käsityksen mukaan upea, he pitävät sitä upeana paikkana Turistit tarkkailevat todellisuutta kuvina ja jos he näkevät kuvia upeasta ja hienosta paikasta, he olettavat olevansa iloisia ja onnellisia. He eivät kertaakaan kuuntele omaa sisäistä ääntään ja kysy ovatko he onnellisia oikeasti. Ihmiset tavoittelevat kuvia, eivät todellisuutta. Siksi turistit ympärilläni katselivat pientä ldc-näyttöään kameransa kyljessä, eivätkä vilkaiseet maisemaa kuin hetken ilman kameraa. Heitä kiinostaa kuvat enemmän kuin todellisuus.
Mietin, että mahtoiko turismi syntyä vasta taskuun mahtuvan kameran keksimisen jälkeen? Mikä on näiden tapahtumien yhteys?
Kuten huomaatte, en hirveästi nauttinut turistien kanssa hengailusta.
Saman sunnuntai iltana lähdin Coroon pohjoisrannalle Turun kokoiseen melkein idyyliseen kolonistiseen kaupunkiin. Kävin uimassa Atlantissa katselin arkkitehtuuria ja urheilin. Hyvä rauhoitus Méridan jatkuvasta melusta.
Nyt olen takasin Méridassa ja huomenna taidan mennä canyoingmaan. Katsotaan mitä siitä tulee. Voikaa hyvin.
20.1.2008
Aktiivinen Mérida!
13-19.1.2008 Lauantai-Lauantai
Viikon aikana olen ehtinyt jo hieman kotiutua Méridaan. Kaupungilla suunnitaminen käy varsin ongelmitta ja olen saanut jo hieman rutiinia päiviini. Vaihdoin posadaa ja harrastin aktiviteettejä.
Joka lähti ennen kuin minä sain tuulta alleni.
Tältä näyttää lentäminen.
Keskiviikkona sen sijaan tein jotain aivan upeaa. Vuokrasimme polkupyörät, kuljetuksen ja oppaan ja nousimme parin tuhannen metrin korkeuteen vuoren huipulle, pieneen kylään ja aloimme valua idyylisiä vuoristoteitä pitkin alas kohti laaksoa. Se oli jotain todella upeaa. Näimme pieniä kyliä, monta erillaista kasvillisyysvyöhykettä, pysähdyimme kuumalle lähteelle, näimme korppikotkia ja sulatimme pyörien jarrut loppuun. Mahtavaa suosittelen.
Näitä pitkin päästeltiin alas.
Korppikotkia
Nyt olen vain ottanut omaa aikaa täällä olemiseen. Alkanut tehdä taas kunnolla kuntoharjoitteita parin kuukauden tauon jälkeen. Huomaasin että laiskottelu ei paranna lihasvoimaa. Tuntuu, kuin olisi tarpeen aloittaa alusta koko harrastus. Mikä ei ole välttämättä huono juttu.
No mutta paluupäivä lähestyy. Méridassa olen varmaankin vielä viikon ellen hieman enemmän ja sitten kohti Caracasia matka käy. Caracasista Madridiin, Pariisiin, Gentiin, Bremeniin, Köpikseen ja Stokholmikseen. Turussa joskus sitten 17.2.2008.
Matka takaisin alkaa kohta.
Sitä ennen teen vielä jotain täällä. Katsotaan mitä.
Viikon aikana olen ehtinyt jo hieman kotiutua Méridaan. Kaupungilla suunnitaminen käy varsin ongelmitta ja olen saanut jo hieman rutiinia päiviini. Vaihdoin posadaa ja harrastin aktiviteettejä.
Tiistaina olin riippuliitämässä, joka yllättäen paljastui hienoiseksi pettymykseksi. Se oli kauniimpaa ja upeampaa, kuin uskoin, mutta loppujen lopuksi sitä vain istutaan tuolilla joka nousee ilmaan, jota joku toinen ohjaa. En sano, että se olisi ollut tylsää tai turhaa, mutta ei niin ihmeellistä, mitä sitä lentämiseltä helposti odottaa.
Joka lähti ennen kuin minä sain tuulta alleni.
Tältä näyttää lentäminen.Keskiviikkona sen sijaan tein jotain aivan upeaa. Vuokrasimme polkupyörät, kuljetuksen ja oppaan ja nousimme parin tuhannen metrin korkeuteen vuoren huipulle, pieneen kylään ja aloimme valua idyylisiä vuoristoteitä pitkin alas kohti laaksoa. Se oli jotain todella upeaa. Näimme pieniä kyliä, monta erillaista kasvillisyysvyöhykettä, pysähdyimme kuumalle lähteelle, näimme korppikotkia ja sulatimme pyörien jarrut loppuun. Mahtavaa suosittelen.
Näitä pitkin päästeltiin alas.
KorppikotkiaNyt olen vain ottanut omaa aikaa täällä olemiseen. Alkanut tehdä taas kunnolla kuntoharjoitteita parin kuukauden tauon jälkeen. Huomaasin että laiskottelu ei paranna lihasvoimaa. Tuntuu, kuin olisi tarpeen aloittaa alusta koko harrastus. Mikä ei ole välttämättä huono juttu.
No mutta paluupäivä lähestyy. Méridassa olen varmaankin vielä viikon ellen hieman enemmän ja sitten kohti Caracasia matka käy. Caracasista Madridiin, Pariisiin, Gentiin, Bremeniin, Köpikseen ja Stokholmikseen. Turussa joskus sitten 17.2.2008.
Matka takaisin alkaa kohta.
Sitä ennen teen vielä jotain täällä. Katsotaan mitä.
12.1.2008
Meridassa kolmas päivä
12.1.2008 Lauantai
Posada huoneeni.
Meridan kauniita vuorimaisemia.
Mèrida! Kävin tänään paikallisessa kasvistieteellisessa puutarhassa. Varsin iso paikka, varsin kaunis ja rauhallinen.
Huomenna ajattelin mennä varjoliitämään. Saatte sitten kuvia siitä.
Loppumatkani on muuten aika loppuun suunitelu. Ensikuun alussa lennän Madridiin ja ostan interrail-lipun ja hitaasti palaudun kohti Suomea. Suomessa olisin näillä näkymin 17.2.2008 (Päivämäärä korjattu) Suomessa. Joten silloin minut voi taas nähdä.
Ostan lentolipun kohtapuoleen! Siihen loppuu etelä-amerikan reissuni, mutta tuntuu, että toinen on tulossa hamassa tulevaisuudessa.
Mutta voikaahan taas hyvin!
Posada huoneeni.
Meridan kauniita vuorimaisemia.Mèrida! Kävin tänään paikallisessa kasvistieteellisessa puutarhassa. Varsin iso paikka, varsin kaunis ja rauhallinen.
Huomenna ajattelin mennä varjoliitämään. Saatte sitten kuvia siitä.
Loppumatkani on muuten aika loppuun suunitelu. Ensikuun alussa lennän Madridiin ja ostan interrail-lipun ja hitaasti palaudun kohti Suomea. Suomessa olisin näillä näkymin 17.2.2008 (Päivämäärä korjattu) Suomessa. Joten silloin minut voi taas nähdä.
Ostan lentolipun kohtapuoleen! Siihen loppuu etelä-amerikan reissuni, mutta tuntuu, että toinen on tulossa hamassa tulevaisuudessa.
Mutta voikaahan taas hyvin!
10.1.2008
Meridassa!
10.1.2008 Torstai
Saavuin Meridaan, toiselle puolelle Venezuelaa, tänä aamuna ja löysin heti alkuu miellyttävän ja halvan hostellin. Saman tein perään löysin miellyttävän kasvisravintolan. Nyt olen kierrellyt kaupungilla ja tutustunut sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvältä kaupungilta vaikuttaa. Ei valittamista, mutta pitää katsoa, että kuinka kauan tämän paikan siisti eurooppalainen ulkokuori jaksaa kiinostaa minua.
Ensiviikolla luvassa riippuliitoa ja maastopyöräilyä.
Huomenna ehkä nettiyhteys kameran kanssa, joten voisin liittää vähän kuvia taas blogiin.
Voikaa hyvin.
Saavuin Meridaan, toiselle puolelle Venezuelaa, tänä aamuna ja löysin heti alkuu miellyttävän ja halvan hostellin. Saman tein perään löysin miellyttävän kasvisravintolan. Nyt olen kierrellyt kaupungilla ja tutustunut sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvältä kaupungilta vaikuttaa. Ei valittamista, mutta pitää katsoa, että kuinka kauan tämän paikan siisti eurooppalainen ulkokuori jaksaa kiinostaa minua.
Ensiviikolla luvassa riippuliitoa ja maastopyöräilyä.
Huomenna ehkä nettiyhteys kameran kanssa, joten voisin liittää vähän kuvia taas blogiin.
Voikaa hyvin.
29.12.2007
Vihdoin vapaaehtoistyötä!
21-29.12.2007 Torstai-Perjantai
Palauduttuuani el Paujista Santa Elenaan, menin yöksi erään vapaaehtoisjärjestön talolle, nukkumaan riippumatossa. Tämä järjestö on toinen Santa Elenassa toimiva järjestö, toisin oikeasti toimiva järjestö. Heilläkin on kyllä ongelmia, kuten kuukausi sitten koko järjestö oli lamaannuksen tilassa, kun paikalla oli liikaa pohjoisamerikkalaisia, koska kokemuksen mukaan pohjoisamerikkalaiset eivät osaa elää tasa-arvoisessa yhteisössä vaan he tarvitsevat aina jonkun auktoriteetin, joka ohjaa ja holhoaa heitä. Koska tämä puuttui, laiskuus vallitsi järjestöllä.
Mutta kun saavuin tällä kertaa paikalle energia oli varsin toinen. Hyvästä energiasta nauttien päätin jäädä järjestölle Joulua viettämään. Autoin kettiössä ja infrastruktuurin ylläpidossa. Nautin työn teosta, joten päätin jäädä uudeksikin vuodeksi.
Jouluaaton vietin korjaten sateen huuhtomaa 4WD-tietä ja tukkiintunutta vesiputkea. Ah se oli hyvä Jouluaatto. Joulupäivänä nostimmme ojaan tipahtaneen jeepin takaisin tielle. Se oli aika homma. Täällä on satanut Jouluna joka päivä, joten tiet oli hieman liukas ja pehmeä. Oikesti Joulu oli todella miellyttävä, en nähnyt mainoksia, enkä kuullut puudutukseen asti joulauluja.
Nyt olen edelleen täällä ja kohta on uuden vuodenaatto, eli jään tekemään vapaaehtoistyötä vielä ensivuoteen asti. Vuoden alussa me, pieni ryhmä järjestön vapaaehtoisia, olemme suunnitelleet mennä Braziliaan tekemään Santo Daime -rituaalin. Yritän nyt etsiä tietoa tämän perinteisen rituaalin suoritusmahdollisuuksista läheisessä Boa Vistan kaupungissa.
Eli kuten näette, suunnitelmat muuttuvat ja tilanteet elävät. Hyvä energia järjestöltä on saanut minut voimaan hyvin ja miettimään suunnitelmiani uudestaan. Ja jos jotain kummastuttaa, että miksi muutan suunnitelmiani jatkuvasti sanon vain, että miksi en muuttaisi? Minulla vapaus tehdä juuri niin kuin haluan ja mahdollisuus siihen. Mielialat vaihtuu ja niin myös suunnitelmat. Tätä kutsutaan matkustamiseksi. Ei lomailuksi.
Palauduttuuani el Paujista Santa Elenaan, menin yöksi erään vapaaehtoisjärjestön talolle, nukkumaan riippumatossa. Tämä järjestö on toinen Santa Elenassa toimiva järjestö, toisin oikeasti toimiva järjestö. Heilläkin on kyllä ongelmia, kuten kuukausi sitten koko järjestö oli lamaannuksen tilassa, kun paikalla oli liikaa pohjoisamerikkalaisia, koska kokemuksen mukaan pohjoisamerikkalaiset eivät osaa elää tasa-arvoisessa yhteisössä vaan he tarvitsevat aina jonkun auktoriteetin, joka ohjaa ja holhoaa heitä. Koska tämä puuttui, laiskuus vallitsi järjestöllä.
Mutta kun saavuin tällä kertaa paikalle energia oli varsin toinen. Hyvästä energiasta nauttien päätin jäädä järjestölle Joulua viettämään. Autoin kettiössä ja infrastruktuurin ylläpidossa. Nautin työn teosta, joten päätin jäädä uudeksikin vuodeksi.
Jouluaaton vietin korjaten sateen huuhtomaa 4WD-tietä ja tukkiintunutta vesiputkea. Ah se oli hyvä Jouluaatto. Joulupäivänä nostimmme ojaan tipahtaneen jeepin takaisin tielle. Se oli aika homma. Täällä on satanut Jouluna joka päivä, joten tiet oli hieman liukas ja pehmeä. Oikesti Joulu oli todella miellyttävä, en nähnyt mainoksia, enkä kuullut puudutukseen asti joulauluja.
Nyt olen edelleen täällä ja kohta on uuden vuodenaatto, eli jään tekemään vapaaehtoistyötä vielä ensivuoteen asti. Vuoden alussa me, pieni ryhmä järjestön vapaaehtoisia, olemme suunnitelleet mennä Braziliaan tekemään Santo Daime -rituaalin. Yritän nyt etsiä tietoa tämän perinteisen rituaalin suoritusmahdollisuuksista läheisessä Boa Vistan kaupungissa.
Eli kuten näette, suunnitelmat muuttuvat ja tilanteet elävät. Hyvä energia järjestöltä on saanut minut voimaan hyvin ja miettimään suunnitelmiani uudestaan. Ja jos jotain kummastuttaa, että miksi muutan suunnitelmiani jatkuvasti sanon vain, että miksi en muuttaisi? Minulla vapaus tehdä juuri niin kuin haluan ja mahdollisuus siihen. Mielialat vaihtuu ja niin myös suunnitelmat. Tätä kutsutaan matkustamiseksi. Ei lomailuksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)