Viikon aikana olen ehtinyt jo hieman kotiutua Méridaan. Kaupungilla suunnitaminen käy varsin ongelmitta ja olen saanut jo hieman rutiinia päiviini. Vaihdoin posadaa ja harrastin aktiviteettejä.
Tiistaina olin riippuliitämässä, joka yllättäen paljastui hienoiseksi pettymykseksi. Se oli kauniimpaa ja upeampaa, kuin uskoin, mutta loppujen lopuksi sitä vain istutaan tuolilla joka nousee ilmaan, jota joku toinen ohjaa. En sano, että se olisi ollut tylsää tai turhaa, mutta ei niin ihmeellistä, mitä sitä lentämiseltä helposti odottaa.
Joka lähti ennen kuin minä sain tuulta alleni.
Tältä näyttää lentäminen.Keskiviikkona sen sijaan tein jotain aivan upeaa. Vuokrasimme polkupyörät, kuljetuksen ja oppaan ja nousimme parin tuhannen metrin korkeuteen vuoren huipulle, pieneen kylään ja aloimme valua idyylisiä vuoristoteitä pitkin alas kohti laaksoa. Se oli jotain todella upeaa. Näimme pieniä kyliä, monta erillaista kasvillisyysvyöhykettä, pysähdyimme kuumalle lähteelle, näimme korppikotkia ja sulatimme pyörien jarrut loppuun. Mahtavaa suosittelen.
Näitä pitkin päästeltiin alas.
KorppikotkiaNyt olen vain ottanut omaa aikaa täällä olemiseen. Alkanut tehdä taas kunnolla kuntoharjoitteita parin kuukauden tauon jälkeen. Huomaasin että laiskottelu ei paranna lihasvoimaa. Tuntuu, kuin olisi tarpeen aloittaa alusta koko harrastus. Mikä ei ole välttämättä huono juttu.
No mutta paluupäivä lähestyy. Méridassa olen varmaankin vielä viikon ellen hieman enemmän ja sitten kohti Caracasia matka käy. Caracasista Madridiin, Pariisiin, Gentiin, Bremeniin, Köpikseen ja Stokholmikseen. Turussa joskus sitten 17.2.2008.
Matka takaisin alkaa kohta.
Sitä ennen teen vielä jotain täällä. Katsotaan mitä.
1 kommentti:
Näyttää upealta, mielikuvitus ei lopu kesken kun suunnittelet tekosiasi. laita siitä "jostain, jota aiot vielä tehdä" myös kuvia.
Lähetä kommentti