25.1.2008

Coro, eli sinne ja takaisin.

20-27.2.2008 Sunnuntaista sunnuntaihin
Olin lähes viidessä tuhannessa kilometrissä.

Sunnuntaina menimme täällä tapaamani travelleriystäväni kanssa maailman pisintä ja korkeinta telefericoa (kaapelihytti, mikä lie Suomeksi) pitkin ylös viereisen vuoren huipulle noin 4800 m. Hinta tälle nopealle vuorikiipeilylle tuli noin 10 euroa. Lähdimme aamulla aikains, jotta meillä olisi paljon aikaa vuorella. Kun pääsimme ala-asemalle, oli siellä jo pitkä jono Venezuelalaisia turisteja. Ala-asema oli täynnä pieniä kioskeja jotka myvät pipoja, kaulahuiveja ja hankoja jossa luki Mérida. Jokainen turisti tuntui ostavan itselleen ainakin pipon.

Viimein pääsimme kaapelihyttiin, joka lähti liikeelle kohti huippua. Löysin itseni kahden lihavan Venzuelalisen välistä istumasta, joten päätin seistä matkan ajan. Koko teleferico-systeemi alhaalta ylös oli aivan hirveän turisti energian valtaamaa. Kun viimein pääsimme neljännellä asemalla pois muiden tursitin lähttyviltä, alkoi olla parempi olo.

Mietin usein, että yleensä tursitit eivät välitä minne menevät, kunhan saavat hyviä kuvia, joista nauttia kotoan turvassa. Sama pätee siihen mitä mieltä turistit ovat paikoista myöhemin. Kun he ovat paikassa mikä on heidän käsityksen mukaan upea, he pitävät sitä upeana paikkana Turistit tarkkailevat todellisuutta kuvina ja jos he näkevät kuvia upeasta ja hienosta paikasta, he olettavat olevansa iloisia ja onnellisia. He eivät kertaakaan kuuntele omaa sisäistä ääntään ja kysy ovatko he onnellisia oikeasti. Ihmiset tavoittelevat kuvia, eivät todellisuutta. Siksi turistit ympärilläni katselivat pientä ldc-näyttöään kameransa kyljessä, eivätkä vilkaiseet maisemaa kuin hetken ilman kameraa. Heitä kiinostaa kuvat enemmän kuin todellisuus.

Mietin, että mahtoiko turismi syntyä vasta taskuun mahtuvan kameran keksimisen jälkeen? Mikä on näiden tapahtumien yhteys?

Kuten huomaatte, en hirveästi nauttinut turistien kanssa hengailusta.

Adricoran ranta, pakollisine palmuineen lähellä Coroa.

Saman sunnuntai iltana lähdin Coroon pohjoisrannalle Turun kokoiseen melkein idyyliseen kolonistiseen kaupunkiin. Kävin uimassa Atlantissa katselin arkkitehtuuria ja urheilin. Hyvä rauhoitus Méridan jatkuvasta melusta.

Nyt olen takasin Méridassa ja huomenna taidan mennä canyoingmaan. Katsotaan mitä siitä tulee. Voikaa hyvin.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

rio de janeiron karnevaalit oli nyt, ehditkö käydä? milloin lentokone suuntaa Eurooppaan?